Elina Prihan uusi slangi

Elina-Priha-New-Slang-2

Kingston Universityssa Lontoossa muodinmaisteriksi opiskellut Elina Priha esitteli kierrätetystä denimistä valmistetun NEW SLANG -lopputyömallistonsa juuri päättyneillä Lontoon muotiviikoilla. Priha on suomalainen suunnittelija, joka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Itä-Lontoossa. Hän on jo pitkään ollut kiinnostunut denim-kulttuurista ja pyrkii intohimoisesti löytämään uusia tapoja käyttää denimiä. Hyvä niin, sillä farkkuja riittääkin kierrätys- ja lajittelukeskuksissa. Loppumallistoa varten Priha kustomoi suomalaisen asustemerkin Coston hattuja omalla tavaramerkkityylillään. Koko suunnittelutyö pohjautuu “wearing, loving, caring and mending” filosofiaan – vanhan uudeksi muuttamiseen. Inspiraationa toimivat erilaiset katutyylit ja alakultuurit, urheiluvaatteet ja tietty denim (unisex materiaali). Lähtökohtana oli suomalainen tyyli tai oikeastaan tyylitajun puute – suomalaisiahan kutsutaan tuulipukukansaksi ja tuulipukua kansallispuvuksi. Vastakohtina mallistossa olivat länsi (Amerikka & denim) ja itä (Japani & sashiko kirjailu*). Mallisto on valmistettu kierrätetystä denimistä (100% puuvillaisista vintage Levi’s farkuista). Vaatteiden mittasuhteet ovat poikamaisia ja jopa lapsellisia. Denim on nuoruuden ja individualismin symboli, mutta samalla myös univormu. Se on klassikko, joka vain paranee iän myötä.

*) Sashiko ja boro-kirjonta on japanilainen vaatteen koristelutekniikka, jonka tarkoitus on vahvistaa vaatetta tai rikkoutunutta kohtaa rumentamatta sitä. Oikeammin sitä voisi kuvailla koristeparsimiseksi. Jos et itse osaa paikata vaatteesi kulumakohtaa itse tai nätisti, suosittelen selvittämään missä menisi Sashiko-kursseja.

Valokuvat: Carl Wilson
Hair & Makeup: Sanni Riihikangas
Malli: Poppy

Elina-Priha-New-Slang-8

Elina-Priha-New-Slang-6

Elina-Priha-New-Slang-5

Elina-Priha-New-Slang-4

Elina-Priha-New-Slang-3

Elina-Priha-New-Slang-1

Elina-Priha-2

Elina-Priha-6

Elina-Priha-3
Elina-Priha-1

Kierrätysyksikkö

OutiLesPyy Andra granit 2

SPONSOROITU POSTAUS, toteutettu yhteistyössä Granitin ja Suomen Blogimedian kanssa.

Naamallani oli maailman levein hymy kun Noora soitti minulle että tekisimme yhteistyötä Granitin kanssa. Olen käynyt heidän Bulevardin liikkeessään monta kertaa ihastelemassa skandinaavista yksinkertaista sisustustyyliä. On sementtiruukkuja ja koreja, industrial-henkisiä valaisimia, vesiputkesta tehtyjä vaaterekkejä ja liitutaulumaalia. Heidän säilytyslaatikostonsa on myös erittäin käytännöllinen. Kannellisia kaikenkokoisia läpinäkyviä laatikoita, joihin saa pakattua kaiken talvivaatteista käsityötarvikkeisiin. Oma craft-armadani on ollut jo vuosikaudet laatikoituna noin, sillä muuten olisin jo aikoja sitten seonnut siinä mitä tarvikkeita minulla on ja mitä ei. Granitin väripaletti juuri sitä mitä pitääkin eli musta-valkoinen-harmaa-sinkki-kupari skandisisustajan perusfemcolor. Toimii sekä valkoisessa minimalistisessa ympäristössä että runsaan kirjailijamaisessa sekamelskassa (niin kuin esim. minun kotonani). Parasta firmassa on se että he toimivat tuotteittensa valmistuksessa vastuullisesti ja suurin osa tuotannosta on Ruotsissa. Jättekiva.

Olen nyt viime kuukausina yrittänyt saada jotain tolkkua vuokra-asuntoni ilmeeseen ja Granit ratkaisi minulta monta pientä sisustusongelmaa. Tai noh ainakin yhden. Ongelmallani on nimittäin pitkät korvat. Uusi kämppikseni Andra-pupunen on omistajansa tyyliin varsinainen roskisdyykkari. Keittiön lattialla olleet rumat jäteastiat (pahvilaatikoita ja muovipusseja) pengottiin moneen kertaan läpi päivässä. Toisin kuin minä, hän haki sieltä herkkuja. Yllätin sen yksi päivä mm. nuoleskelemasta juustokakun jämiä energiajaepussissa olleesta kakkupohjasta. Juustokakku ei kuulu kanien ruokavalioon, joten minun oli pakko keksiä jotain tai saisin siivota leviteltyjä roskiksia joka päivä. Löysin Granitista roskiksia, jotka osoittautuivat täydellisiksi. Nyt kodin kierrätysyksikköni on mustien kansien alla, pikkupupuilta suojassa. Se myös näyttää nyt kauniimmalta kun kaikki säiliöt ovat samaa tyyliä. Otin energiajakeelle isoimman pöntön, koska sitä tulee eniten. Kartonki, sekajäte ja paperi saa olla pienemmissä. Pidin myös siitä että roskiksissa on sisällä irroitettava sanko, jolla voin kantaa roskat ulos. Näin säästyn monen pussin käytöltä.

Vitamiinit dymotettu.

Vitamiinit dymotettu.

Menee varmaankin hetki ennen kun saan kaikki hankkimani kamat paikalleen. Nooran kanssa meillä näytti olevan sama tärkeysjärjestys purussa. Ekana tuli Dymo. Nyt on roskikset merkitty ja vitamiinit vaihdettu apteekkipakkauksista nätteihin kirppispurkkeihin. Dymottaminen on hauskempaa kuin kuplamuovin poksauttelu. Palaan muihin hankintoihini myöhemmin tällä viikolla. Tulossa mm. simppeli tuunausprojekti. Granit on tämän viikon torstaina avaamassa uutta myymälää Helsinkiin Forumin 3. kerrokseen.  Avajaisten kunniaksi he tarjoavat kaikille lukijoilleni alekoodin, jonka saatte seuraavassa postauksessani.

Pitkäkorvainen roskisdyykkari.

Pitkäkorvainen roskisdyykkari.

Lusikkaa ei ole olemassa

Designhuone-lusikkakoru-6

Kaikki, jotka ovat käteni nähneet, tietävät että rakastan lusikkakoruja. Kun kävelin Designhuoneelle lauantaina tekemään hopealusikoista koruja, jännitti ja nauratti. Vaikka olenkin tekstiilien puolella jo DIY veteraani niin en ole koskaan kokeillut käsitellä metallia. Osaisinkohan? Sitten mieleeni tuli vanha Matrix-klassikkodialogi, jossa Keanu Reeves keskustelee lusikoitten taivuttelusta lapsen kanssa.

Spoon boy: Do not try and bend the spoon. That’s impossible. Instead… only try to realize the truth.
Neo: What truth?
Spoon boy: There is no spoon.
Neo: There is no spoon?
Spoon boy: Then you’ll see, that it is not the spoon that bends, it is only yourself.

Lusikoita ei ole sii olemassa, vaan se olet sinä itse joka taivut. Varsinaista korutyöpajafilosofointia omasta osaamisesta ja itsensä tuntemisesta. Homma osoittautui juurikin niin helpoksi kuin mitä en osannut edes odottaa. Lusikat taipuivat kauniiksi korviksiksi ja rannekoruksi muutamassa tunnissa. On ihanaa huomata että näinkin vanha koira voi oppia uusia temppuja. Designhuone on 120 neliön työhuone ja workshop tila Kalliossa Porvoonkadulla, joka tarjoaa kädentaito- ja kulttuurialan kursseja. Ohjelmaan kannattaa tutustua Designhuoneen nettisivuilla tai tykkäämällä heistä Facebookissa. Jos haluat järjestää esim. työpurukalle räätälöidyn kurssin, sekin on mahdollista. Olin pitämässä heillä luennon inspiraatiosta ja trashionista reilu viikko sitten osana Helsinki Design Weekin ohjelmaa ja sovimme, että trashion-kursseja on tulossa lisää ensi talvella ja 2014 keväällä. Korusuunnittelija Liisa Tervisen lisäksi Designhuoneen kurssiohjaajana toimii myös nahkamaalauksen virtuoosi Erika Forsman. Kaikki postauksen korut ovat kurssin ensikertalaisten tekosia, paitsi viimeisen kuvan koru, joka on osa Liisan lusikkamallistoa.

Designhuone-lusikkakoru-17

Designhuone-lusikkakoru-16

Designhuone-lusikkakoru-15

Designhuone-lusikkakoru-7

Designhuone-lusikkakoru-11

Designhuone-lusikkakoru-10

Designhuone-lusikkakoru-13

Designhuone-lusikkakoru-9

Designhuone-lusikkakoru-14

Designhuone-lusikkakoru-8

Designhuone-lusikkakoru-5

Designhuone-lusikkakoru-4

Designhuone-lusikkakoru-12

Designhuone-lusikkakoru-3

Designhuone-lusikkakoru-2

ostopahoinvointia

tate-museum-clothes-pile

Luin aamulla Hesarin sivuilta himoshoppaamisesta. Suosittelen lukemaan sen, jos missasit sen perjantain Nytissä. Artikkelin lukeminen ällötti minua about saman verran kuin alkoholisteista kertovat artikkelit. Shoppailusta tulee addiktio (= sairaus) silloin kun sitä ei tehdä tarpeeseen. Silti sanalla shopaholic on jotenkin hyväksyttävämpi kaiku kuin alcoholic-sanalla.. On myös jännä ettei valtiovaltaa tunnu kiinnostavan tämän tyyppisen addiktion hoitaminen ja parantaminen samalla tavalla kuin esim. alkoholismin tai kamankäyttäjien kohdalla. Uskon että jos yli oman tarpeen elävien elämää ohjattaisiin järkevämpään (ekologisempaan) suuntaan, myös yritykset lopettaisivat turhan tavarantuotannon. Himoshoppaajan elämäntyyli on ehkä kemiallisesti terveellisempää kuin tupakoitsijoitten tai alkkisten, mutta se on niin epäekologista ja sitä kautta ajattelematonta ja itsekästä, että tulee todella paha olo. Pelkästään jo lause “hemmotella itseään ostamalla” saa vatsani kääntymään ympäri.

Miksikö? Eikö shoppaajan kulutustottumukset ole hänen oma asiansa? Vastaan siihen näin. UFFin lajittelukeskukseen tuleva vaatemäärä on 2000-luvun alusta kolminkertaistunut. Kun vuonna 1990 vaatteita saapui UFF:lle 820 000 kiloa, oli vastaava luku kymmenen vuotta myöhemmin jo lähes neljä miljoonaa kiloa. Viime vuonna määrä kipusi yli yhdeksään miljoonaan kiloon. Tämä on tietenkin monien asioitten summa. Ostamamme halpatuotetut vaatteet ovat nykyään pelkkää paskaa. Ja kun ne eivät kestä käytössä kuin vain murto-osan siitä mitä 20 vuotta sitten, mutta niiden tuotanto kuluttaa paljon enemmän luonnonvaroja kuin aiemmin. Ja jos ostat roskaa, myös kirppareille päätyy roskaa. Suora seuraus on se, että kirppareitten laatuvalikoima on huonontunut merkittävästi ja hinnat kallistuneet. Kehitys on mitä huolestuttavin ekologisista näkökohdista ja tekstiilienkulutuksestamme on tullut järjetöntä, jopa sairasta. On selkeää, ettei asia ole kunnossa tai mitenkään tasapainossa, mutta kuluttajan on myönnettävä oma vastuunsa tuotantoketjussa ja muutettava kulutustottumuksiaan. Se, että meillä on mahdollista ylikuluttaa kaikkea länsimaissa, ei ole oikeutus käyttäytyä kuin leikkipuiston öykkärilapsi. Teemme sen nimittäin muun maailman kustannuksella.

Shoppailuholistit perustelevat ostokäyttäytymistään sillä, että taloutemme vaatii kuluttamista. Olen tästä heidän kanssaan tästä samaa, sekä eri mieltä. Kyllä, pitää kuluttaa, jotta yrityksillä riittää asiakkaita ja kauppa käy. Ei, turhan tavaran ostelu on vaan älytöntä ja sairasta. Jos haluaa kuluttaa järkevästi ja “hemmotella” itseään, niin ostaisivat mieluummin palveluja, eikä roskaksi muutamassa viikossa muuttuvaa tavaraa. Palveluitten kuluttaminen tukee paikallista taloutta ja luo työpaikkoja, mutta ei kuluta luonnonvaroja läheskään samalla tavalla kuin tavarantuotanto. Lisäksi kuluttamisen ympäristövaikutuksista tulisi lokaalimpia ja työvoiman eettisyysasiat olisivat kunnossa. Jos nainen kuluttaa suurimman osan palkastaan siihen että hän pukeutuu halpaan muoviin, en voi muuta kuin sääliä häntä. Hänen elämänsä on varmasti todella tyhjää. Eikö sen sijaan olisi parempi lähteä joogakurssille tai kehittää itseään jollain muulla (älyllisemmällä) tavalla, esim. lukemalla. En vaan tajua. Olemme jo muutenkin siinä tilanteessa, että valtion on palkattava tutkijoita miettimään mitä ihmettä tehdä kaikelle tälle jätteelle. Olemme velkaantumassa yli varojemme, roskavuoret kasvavat ja suurin osa kulutushyödykkeisiimme käytetystä energiasta ja luonnonvaroista tuodaan ulkomailta. Tilanne on kaikinpuolin absurdi kun sitä tarkastelee kokonaisuutena ja etäisyyden päästä.

Ystäväni kommentoivat facebookissa, että Hesarin jutun haastateltu henkilö oli vain 24-vuotias, siis nuori. Minusta 24-vuotias ei ole enää mikään teini tai nuori. Hän on jo 6 vuotta alkoholia käyttänyt ja autoa ajanut aikuinen. Jos tämä nainen käyttäisi edes murto-osan siitä (netti)kaupoilla käytetystä ajasta itsensä sivistämiseen, kehittämiseen ja lukemiseen niin tilanne olisi varmasti erilainen. Markkinamiehet ja yritykset luottavat nimenomaan siihen, että kuluttaja on tietämätön, hölmö ja johdateltavissa. Ostamme omasta mielestämme mielikuvia ja unelmia vaikka todellisuudessa kotimme täytyy arvottomalla roskalla. Tili tyhjenee, velkatilanne pahenee (sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla) ja luonnonvaroja kuluu järjettömiä määriä aivan turhaan. Maailmalla valmistetaan tällä hetkellä joka vuosi yhdeksän (9!) kertaa niin paljon vaatteita kuin mitä ostamme/kulutamme/käytämme. Eli jos ko. henkilö haluaa pitää edelleen muotiaddiktiostaan kiinni, suosittelisin hänen tekevän sen kirpputoreilla ja second hand myymälöissä.

Tänään Suvilahdessa järjestetään Kallio-Liikkeen ja Kierrätystehtaan jengin toimesta iso kirppis Kattilahallissa. Suosittelen pistäytymään, jos on “pakko” ostaa jotain. 

palonin pocahontas

Elle-Finland-Paloni-Nadi-Hammouda-6

Suomen Elle kyseli konseptimyymälä Palonin omistaja Minna Särelältä  mitä hänen mielestään on ekologinen muoti. Häntä harmittaa se että kuluttaja on usein kovin mustavalkoinen. “Yleinen ennakkoluulo tai pikemminkin väärä käsitys on, että pelkästään materiaalivalinta määrittäisi vaatteen ekologisuuden. Vaatteen ympäristökuormitus syntyy sen koko elinkaaresta, joten sen valmistus, huollettavuus, kierrätettävyys ja lopulta hävittäminen ovat yhtä lailla tärkeitä ekologisuutta määrittäviä tekijöitä kuin vaatteen materiaali ja valmistus.” Minna ymmärtää myös muodin kuluttajaa siinä miksi halpamuotia on niin helppo ostaa, mutta peräänkuuluttaa kuluttajan vastuuta. “Globaali muotiteollisuus ja mielikuviin perustuva markkinointi myös etäännyttää meitä valinnoistamme ja niiden vaikutuksista – on kohtalaisen helppoa olla kunnioittamatta käyttämänsä vaatteen valmistanutta maaperää ja ihmisiä, kun siihen todellisuuteen ei ole kosketuspintaa. Toivoisin silti, etteivät ihmiset aliarvioisi itseään tai ostopäätöstensä vaikutuksia.” Helpoin tapa hänen mukaansa välttää turhaa kulutusta ja virheostoksia on opetella tuntemaan oma tyylinsä. “Ekologinen vaate kestää pitkäaikaista käyttöä sekä visuaalisesti että laadullisesti. Se hankitaan käyttöön; kaapin pohjalla vuodesta toiseen lojuvan vaatteen ympäristökuormitus on ollut täysin turha.” Hän muistuttaa siitä, miten ekologista muotia on hyvin monenlaista. “Vaatteen ekologisuutta määritteleviä kriteereitä on paljon, ja mitä useampi näistä kriteereistä kuvaa yhtä tuotetta, sitä ekologisempi valinta se on. Materiaalivalinnoissa kannattaa suosia kierrätettyä, laadukasta, lähellä tuotettua, ylijäämää, ekologisia kuituja ja luomua. Suunnittelu- ja valmistusprosessissa ympäristöä kuormittavien kemikaalien käytön välttäminen (esim. kasviparkittu nahka kromiparkitun sijaan), materiaalien tehokas hyödyntäminen (esim. leikkuujätteetön zero waste -suunnittelu) sekä lähellä, eettisissä olosuhteissa tapahtuva suunnittelu ja valmistus ovat kannatettavia ominaisuuksia. Ekologisten valintojen mahdollisuus ei lopu vaatteen ostamiseen, vaan ympäristöystävällisemmin voi pukeutua huoltamalla ja kierrättämällä vaatteitaan. Kun oppii tuntemaan paremmin itsensä, on myös helpompaa rakentaa omaa tyyliä ja tehdä ekologisia vaatehankintoja. Ennen tuotemerkkeihin tutustumista kannattaa siis vastata sellaisiin kysymyksiin kuin mitä haluan pukeutumisellani viestiä, mitkä asiat tuovat minulle iloa ja minkälaisissa vaatteissa viihdyn. Oman tyylin löytämiseen kannattaa uhrata aikaa.” Omaan arvomaailmaan sopivien valintojen tekeminen vaatii tietoisuutta (selvität asioita itse, etkä sokeasti vain usko mainoksia). “En kannusta ostamaan itselle hyvää omatuntoa, eikä syyllistyminenkään vie eteenpäin. Elämästä, kauneudesta ja pukeutumisesta voi nauttia aidommin, kun omat valinnat ovat tietoisia ja tasapainossa omien arvojen kanssa.”

Ekologista Muotia Etsimässä / Elle Finland.

Kuvat: Nadi Hammouda
Meikki ja hiukset: Anne Flink
Tyyli: Minna Särelä / Paloni.fi
Malli: Erika/Brand

Elle-Finland-Paloni-Nadi-Hammouda-5

Elle-Finland-Paloni-Nadi-Hammouda-3

Elle-Finland-Paloni-Nadi-Hammouda-1

Elle-Finland-Paloni-Nadi-Hammouda-2

Elle-Finland-Paloni-Nadi-Hammouda-4

Character Helsinki

Character-Helsinki-7

Character Helsinki on kierrätysfirma. He etsivät käsiinsä lopettaneitten yritysten ja liikkeitten valomainoksia ja pilkkovat ne kirjaimiksi. Sähköt sisään ja avot, sinulla on kaunis sisustuselementti – valokirjain. Minulla on itsellänikin kotona muutama valokirjain. Ne todella upgreidaavat kodin sisutusta hetkessä. Vaikka kaikki muu kotonani on mummomaisen vanhaa ja kirpparlta hankittua niin tuo valokirjain luo ympäristöön ripauksen himottua industrial-fiilistä. Askeleen lähempänä loftia. Nyt vaan kiinnostaa se, saisiko tuollaiseen sisälle kirkasvalolampun, niin siitä saisi irti myös terveydelle hyödyllisiä ominaisuuksia pimeänä vuodenaikana.

P.S. Tämä ei ole sponsoroitu postaus. Diggaan vaan firmasta ja tuotteesta.

P.P.S. Yksi valokirjaimistani on nyt myynnissä Tori.fi:ssä, jos kiinnostaa.

Character-Helsinki-2

Character-Helsinki-1

Character-Helsinki-8

Character-Helsinki-6

Character-Helsinki-5