ostopahoinvointia


tate-museum-clothes-pile

Luin aamulla Hesarin sivuilta himoshoppaamisesta. Suosittelen lukemaan sen, jos missasit sen perjantain Nytissä. Artikkelin lukeminen ällötti minua about saman verran kuin alkoholisteista kertovat artikkelit. Shoppailusta tulee addiktio (= sairaus) silloin kun sitä ei tehdä tarpeeseen. Silti sanalla shopaholic on jotenkin hyväksyttävämpi kaiku kuin alcoholic-sanalla.. On myös jännä ettei valtiovaltaa tunnu kiinnostavan tämän tyyppisen addiktion hoitaminen ja parantaminen samalla tavalla kuin esim. alkoholismin tai kamankäyttäjien kohdalla. Uskon että jos yli oman tarpeen elävien elämää ohjattaisiin järkevämpään (ekologisempaan) suuntaan, myös yritykset lopettaisivat turhan tavarantuotannon. Himoshoppaajan elämäntyyli on ehkä kemiallisesti terveellisempää kuin tupakoitsijoitten tai alkkisten, mutta se on niin epäekologista ja sitä kautta ajattelematonta ja itsekästä, että tulee todella paha olo. Pelkästään jo lause “hemmotella itseään ostamalla” saa vatsani kääntymään ympäri.

Miksikö? Eikö shoppaajan kulutustottumukset ole hänen oma asiansa? Vastaan siihen näin. UFFin lajittelukeskukseen tuleva vaatemäärä on 2000-luvun alusta kolminkertaistunut. Kun vuonna 1990 vaatteita saapui UFF:lle 820 000 kiloa, oli vastaava luku kymmenen vuotta myöhemmin jo lähes neljä miljoonaa kiloa. Viime vuonna määrä kipusi yli yhdeksään miljoonaan kiloon. Tämä on tietenkin monien asioitten summa. Ostamamme halpatuotetut vaatteet ovat nykyään pelkkää paskaa. Ja kun ne eivät kestä käytössä kuin vain murto-osan siitä mitä 20 vuotta sitten, mutta niiden tuotanto kuluttaa paljon enemmän luonnonvaroja kuin aiemmin. Ja jos ostat roskaa, myös kirppareille päätyy roskaa. Suora seuraus on se, että kirppareitten laatuvalikoima on huonontunut merkittävästi ja hinnat kallistuneet. Kehitys on mitä huolestuttavin ekologisista näkökohdista ja tekstiilienkulutuksestamme on tullut järjetöntä, jopa sairasta. On selkeää, ettei asia ole kunnossa tai mitenkään tasapainossa, mutta kuluttajan on myönnettävä oma vastuunsa tuotantoketjussa ja muutettava kulutustottumuksiaan. Se, että meillä on mahdollista ylikuluttaa kaikkea länsimaissa, ei ole oikeutus käyttäytyä kuin leikkipuiston öykkärilapsi. Teemme sen nimittäin muun maailman kustannuksella.

Shoppailuholistit perustelevat ostokäyttäytymistään sillä, että taloutemme vaatii kuluttamista. Olen tästä heidän kanssaan tästä samaa, sekä eri mieltä. Kyllä, pitää kuluttaa, jotta yrityksillä riittää asiakkaita ja kauppa käy. Ei, turhan tavaran ostelu on vaan älytöntä ja sairasta. Jos haluaa kuluttaa järkevästi ja “hemmotella” itseään, niin ostaisivat mieluummin palveluja, eikä roskaksi muutamassa viikossa muuttuvaa tavaraa. Palveluitten kuluttaminen tukee paikallista taloutta ja luo työpaikkoja, mutta ei kuluta luonnonvaroja läheskään samalla tavalla kuin tavarantuotanto. Lisäksi kuluttamisen ympäristövaikutuksista tulisi lokaalimpia ja työvoiman eettisyysasiat olisivat kunnossa. Jos nainen kuluttaa suurimman osan palkastaan siihen että hän pukeutuu halpaan muoviin, en voi muuta kuin sääliä häntä. Hänen elämänsä on varmasti todella tyhjää. Eikö sen sijaan olisi parempi lähteä joogakurssille tai kehittää itseään jollain muulla (älyllisemmällä) tavalla, esim. lukemalla. En vaan tajua. Olemme jo muutenkin siinä tilanteessa, että valtion on palkattava tutkijoita miettimään mitä ihmettä tehdä kaikelle tälle jätteelle. Olemme velkaantumassa yli varojemme, roskavuoret kasvavat ja suurin osa kulutushyödykkeisiimme käytetystä energiasta ja luonnonvaroista tuodaan ulkomailta. Tilanne on kaikinpuolin absurdi kun sitä tarkastelee kokonaisuutena ja etäisyyden päästä.

Ystäväni kommentoivat facebookissa, että Hesarin jutun haastateltu henkilö oli vain 24-vuotias, siis nuori. Minusta 24-vuotias ei ole enää mikään teini tai nuori. Hän on jo 6 vuotta alkoholia käyttänyt ja autoa ajanut aikuinen. Jos tämä nainen käyttäisi edes murto-osan siitä (netti)kaupoilla käytetystä ajasta itsensä sivistämiseen, kehittämiseen ja lukemiseen niin tilanne olisi varmasti erilainen. Markkinamiehet ja yritykset luottavat nimenomaan siihen, että kuluttaja on tietämätön, hölmö ja johdateltavissa. Ostamme omasta mielestämme mielikuvia ja unelmia vaikka todellisuudessa kotimme täytyy arvottomalla roskalla. Tili tyhjenee, velkatilanne pahenee (sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla) ja luonnonvaroja kuluu järjettömiä määriä aivan turhaan. Maailmalla valmistetaan tällä hetkellä joka vuosi yhdeksän (9!) kertaa niin paljon vaatteita kuin mitä ostamme/kulutamme/käytämme. Eli jos ko. henkilö haluaa pitää edelleen muotiaddiktiostaan kiinni, suosittelisin hänen tekevän sen kirpputoreilla ja second hand myymälöissä.

Tänään Suvilahdessa järjestetään Kallio-Liikkeen ja Kierrätystehtaan jengin toimesta iso kirppis Kattilahallissa. Suosittelen pistäytymään, jos on “pakko” ostaa jotain. 

8 comments

  1. Satu

    Hyvin kirjoitettu! Mä joudun kelaamaan tätä kuviota kauppiaan näkökulmasta lähes joka päivä. Kaupassa käy aina silloin tällöin asiakkaita, jotka narisevat korkeista hinnoista (esim. Marimekon paita 100 euroa). Paita kestää jatkuvassa käytössä useita vuosia. 30 euron hintainen paita nimeltä mainitsemattomissa eurooppalaiissa ketjuvaalteliikkeissä kestää muodossa ehkä just ja just pari ekaa pesukertaa. Viimeistään vuoden kuluttua siitä on sauma auki, väri lähtenyt tai seläpuoli on nukkaantunut. Niitä kolmenkympin paitoja ostetaan vuoden aikana viisi. Mutta sitä 30 euron paitaa ei pidetä kalliina, vaikka se on kallis. Myös ympäristölle.

    • outilespyy

      Juurikin tämä. Samaa sanoin asiakkaille aina Dieselin farkuista. Osta yhdet ja käytä niitä vuosia. Hyvät farkut maksavat about 150 euron luokka ja niissä kävelee ainakin 5 vuotta, jos pesee ne oikein. Myyt ne todennäköisesti vielä kirppiksellä ja saat niistä 20-30 euroa takaisin. Halpisfarkkuja saa ostaa kolmet vuodessa ja ne maksavat 30-50 euroa kappale. Että näin.

  2. Lili-

    Muuten hyvä postaus, mutta musta täysin turha kommentti on sanoa, että shoppaajan elämä “on varmasti todella tyhjää.” Vain shoppaaja itse tietää, millainen hänen elämänsä on, ja mun mielestä toi kommentti laski jutun tasoa. Menit ns. “helppoon”, eli morkkaat sun kanssa eri linjoilla olevaa, vaikka muut argumentit ovat jo tarpeeksi vahvoja eikä siihen olisi ollut tarvetta.

    • outilespyy

      Kommentti oli lähinnä pohdintaa. Addiktioihin (alkoholismi, huumeet, pelaaminen jne.) liittyy lähes poikkeuksetta persoonallisuuteen ja itsetuntoon liittyviä ongelmia yms. Henkilö täyttää ja “parantaa” elämänlaatuaan addiktiolla tai käyttää sitä sijaistoimintona persoonansa tukemiseksi. Jos henkilön elämänlaatu ja itsearvostus on terveellä pohjalla, hän todennäköisesti ei olisi addiktoitunut. Lisäksi tämä on blogi, eikä lehti, joten kaikki kirjoitukseni eivät perustu faktoihin, vaan seassa on paljon vapaata ajatuksenvirtaa. Valitettavasti ensimmäinen ajatukseni jutun luettuani oli se ettei ko. henkilön elämässä ole varmaankaan kovinkaan syvää sisältöä, koska hänelle shoppailu on “harrastus” ja epäilemättä myös jonkinasteinen pakkomielle. Voin tietenkin olla väärässäkin, mutta se oli eka ajatukseni.

  3. Sateenkaariperheeksi

    Hyvää tekstiä (huomattavasti paremmin asia tuotu esiin kun tuossa Hesarin artikkelissa)! Itselle tulee hankittua kestäviä ja laadukkaita vaatteita, koska oma “tyyli” on tasaista mustaa/tummaa ja harmaan eri sävyjä (väriä voisitten lisätä huiveilla ja hiuksiin), eikä muutenkaan tule “juostua” kovasti trendien perässä (kun ei ole koskaa ollut mitään tarvetta olla “in” ja kulutan tosiaan rahani mielummin kirjoihin tai muihin elämyksiin!).

    Itse olen kenkäfriikkinä kauhistellut eräiden suomeen laajalti levinneiden “kenkä H&M”-ketjujen kenkien tasoa (pohjat tyyliin liimattu kiinni, kestävät käyttöä 2 kk jne). Itse käytän muutamaa laadukasta kenkämerkkiä (esim. Dr Martens ❤ , jolta löytyy siis muitakin kuin niitä "perusmustia maihareita"), joiden kengistä saa pulittaa sen yli 100€ pari, mutta kyllä ne sitten kestävätkin hyvällä huollolla sen 5-10v. Ja ovat samalla "ajattomia klassikoita" (ja älyttömän hyvät jalassa!).

    Perheen pikkuihmiselle olemme saaneet jotain uusia vaatteita lahjaksi, mutta 90% on kyllä ihan serkuilta tai kirppiksiltä saatuja/hankittuja. Kun 2-3 kk ikäisenä (ja muutenkin alle 1 v) vaatteen käyttöikä on kasvun myötä niin lyhyt, niin esim. sama huppari menee helposti siistinä 4-5 käyttäjälle (ja kun meillä ei ainakaan vauvankaan vaatteita pestä yhden pienen maitotahran takia turhaan, niin eipä kulu/nukkaannu kovin paljoa edes pesussa…! Olenkin ihmetellyt sitä kuinka moni sanoo vauvan tuovan pyykkivuoren tullessaan…?!? Se koskee sitten ehkä enemmän sitä "riehutaan pihalla hiekassa ja mudassa"-ikää…).

  4. Iiduska

    Tennarit taitavat kuulua juuri tuohon nopeasti hajoavien sarjaan. Mutta mistä saa kestävät sellaiset? Puhetta oli Marimekon kestävistä paidoista, kestääkö myös tennarit? Nehän on Conversen kanssa yhteistyössä (?) ja Convet ei kestä sen paremmin kuin mitkään muutkaan tennarit. Monilla ystävillä on Marimekon convet, mutta ne ovat niin uusi villitys, että vielä ei kestävyydestä heiltä kuule, pitää odottaa ensi syksyyn. Yleensä tennarit on vuodessa hajalla tekohengityksestä huolimatta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s