Olimme lauantaina kuvaamassa Helsingin rumimmaksi lähiöksi tituleeratussa, Merihaan korttelissa grunge-henkistä settiä. Olin hakenut vaatteet Fidalta, koska halusin tehdä stailauksen suht aidossa ysärifiiliksessä, enkä varmasti olisi löytänyt yhtä autenttisia vaatteita kaupoista. Jäljitelmä kun on aina jäljitelmä. Lainasin suurimman osan vaatteista Fidalta ja osa tuli omasta vaatekaapistani. Bändipaidat ovat aina hip ja in, eikä haittaa vaikka sukkahousuihin tulee reikä. Jos tulee, tee toiseen jalkaa toinen reikä. Kirppareilta kannaa nyt etsiä nilkkamittaisia kukkahameita, isänkokoisia villiksiä ja pukea ne kaikki päälekkäin. Moni ei ole koskaan kävellyt Merihakaa läpi, koska sinne ei eksy vahingossa. Minua se muistuttaa paljon rakastamastani Itä-Berliinistä. Kolossaalisia betonikerrostaloja, autotalleja ja karua harmautta. Betonibrutalismia siis parhaimmillaan. 90-luvun muoti oli sen sijaan rentoa, laiskaa, väljää ja pehmeää. Mikään ei istunut, koska ketään ei kiinnostanut. Ei edes vaikka vaatteeseen tuli reikä. Tukkaa ei pesty joka päivä ja maihareissa saattoi seilata minne vaan. Sitten Cobain kuoli ja kaikki muuttui. Kasvoimme aikuisiksi ja menimme töihin. Osa meistä 90-luvun teineistä ei ole vieläkään luopunut Consseistaan ja maihareistaan ja se on hyvä se. Minä ainakin pidän skottiruutuhameeni ja maiharini kaapissa maailman loppuun asti. Jään innolla odottamaan mitä Anthonyn kamera tallensi päivän aikana. Tässä muutamia ruutuja mitä itse tuli räiskittyä.

Kuvat: Anthony Ubaud / Studio Fotonokka.

Malli: Stephanie / Fondi.

Tukka ja meikki: Pia Seikkula.

Staili: Outi Les Pyy / Fida Lähetystorit.

Postauksen mainoslause: Kaikki Fidasta lainaamani vaatteitten hinnat olivat alle 8 euroa. Siks tykkään second handistä. Laatu on parempaa kuin halpakaupoissa ja kaikilla on niihin varaa. Suosittelen. (Kaikki making-of kuvat kuvattu Nikon D5200 kameralla. Sain kameran Nikonilta lainaksi. Fida ei ole pyytänyt tai maksanut minulle mainostuksesta. Tykkään niistä ihan muuten vaan.)