Category: Suosittelen

September 22, 2013

Lusikkaa ei ole olemassa

Kaikki, jotka ovat käteni nähneet, tietävät että rakastan lusikkakoruja. Kun kävelin Designhuoneelle lauantaina tekemään hopealusikoista koruja, jännitti ja nauratti. Vaikka olenkin tekstiilien puolella jo DIY veteraani niin en ole koskaan kokeillut käsitellä metallia. Osaisinkohan? Sitten mieleeni tuli vanha Matrix-klassikkodialogi, jossa Keanu Reeves keskustelee lusikoitten taivuttelusta lapsen kanssa.

Spoon boy: Do not try and bend the spoon. That’s impossible. Instead… only try to realize the truth.
Neo: What truth?
Spoon boy: There is no spoon.
Neo: There is no spoon?
Spoon boy: Then you’ll see, that it is not the spoon that bends, it is only yourself.

Lusikoita ei ole sii olemassa, vaan se olet sinä itse joka taivut. Varsinaista korutyöpajafilosofointia omasta osaamisesta ja itsensä tuntemisesta. Homma osoittautui juurikin niin helpoksi kuin mitä en osannut edes odottaa. Lusikat taipuivat kauniiksi korviksiksi ja rannekoruksi muutamassa tunnissa. On ihanaa huomata että näinkin vanha koira voi oppia uusia temppuja. Designhuone on 120 neliön työhuone ja workshop tila Kalliossa Porvoonkadulla, joka tarjoaa kädentaito- ja kulttuurialan kursseja. Ohjelmaan kannattaa tutustua Designhuoneen nettisivuilla tai tykkäämällä heistä Facebookissa. Jos haluat järjestää esim. työpurukalle räätälöidyn kurssin, sekin on mahdollista. Olin pitämässä heillä luennon inspiraatiosta ja trashionista reilu viikko sitten osana Helsinki Design Weekin ohjelmaa ja sovimme, että trashion-kursseja on tulossa lisää ensi talvella ja 2014 keväällä. Korusuunnittelija Liisa Tervisen lisäksi Designhuoneen kurssiohjaajana toimii myös nahkamaalauksen virtuoosi Erika Forsman. Kaikki postauksen korut ovat kurssin ensikertalaisten tekosia, paitsi viimeisen kuvan koru, joka on osa Liisan lusikkamallistoa.

September 8, 2013

Superkoto

Kun astuu Kotolivingin toimitukseen, ihastuu. Tila on iso, loft-henkinen ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Marokkolainen kaakelipöytä, neonvärisiä roikka-kattovalaisimia, ruusukuvioituja mummokahvikuppeja, räsymattoja ja lavoista duunattuja sohvia ja pöytiä. Kaikkea ihanaa, mummoa ja modernia sopivassa suhteessa, sopivasti väritettynä. Toivon että se olisi kotini. Hetken päästä huomaan ympäristön tekevän myös sen, että minulla on erittäin rauhallinen ja mukava olla, vaikka ympärilläni on tänään paljon uusia kasvoja. Olo on enemmän kuin olisin sukukokouksessa tai syntymäpäivillä. Ihmiselle, jolla ei ole isoa perhettä tai näe usein sukulaisiaan, tämä on mukava tunne.

Olen saapunut SuperKotoon, Kotoliving-lehden syystapahtumaan, johon päätoimittaja Anu Harkki keräsi paikalle ystäviään ja lehden yhteistyökumppaneita. Kauppahalli24.fi on paikan päälllä kertomassa, miten ruokaa voi tilata kotiinkuljetettuna netin kautta, voit opetella tekemään omenahilloa, tuunata hillopurkin, tulla kuuntelemaan Anun luovuusluennon, istua ja kahvitella neulomusten kanssa, nautiskella Kinuskillan jumalaisesta mustikkavaahtokakusta (kreisihyvää), kuunnella elävää musiikkia ja kierrellä pienellä pihakirppiksellä. Tai vaan hengata ja jutella ihmisten kanssa. Minä saavuin paikalle kertomaan Trashion-kirjasta.

Tilasta ja tapahtumasta huomaa, että Anu on tottunut vilskeeseen. Hän asuu maatilalla muusikkomiehensä, kahden lapsensa, yhden teinin, koirien, hevosten, kanien ja gerbiilin kanssa. Anu on myös tehnyt kaikenlaista ennen kun hän perusti Kotolivingin. Vielä muutama vuosi sitten hän työskenteli Suuren Käsityölehden päätoimittajana ja teki televisiossa ohjelmaa Ratula. Ja kirjoitti pari kirjaa. Huh. Yksi päivä hän huomasi, että ei enää pitänyt siitä mitä teki. Anu irtisanoi itsensä ja päätti lähteä omilleen. Saman jutun tein minä tämän vuoden tammikuussa. Uhkarohkeaa, ehkä. Taloudellisesti järkevää, ei todellakaan, mutta kumpaakaan ei ole kaduttanut. Päätöksiä on joskus tehtävä sydämellä ja intuitiolla. Olemme molemmat nyt paljon onnellisempia kuin oravanpyörässä. Elämä on hiljentynyt ja siihen on tullut enemmän syvyyttä kuin leveyttä. Enää ei vituta mennä töihin. Kotoliving kertoo juuri tästä. Se on kotoilun, eli rennomman ja luovemman elämäntavan käsikirja. Se opettaa kokkaamaan, näpertelemään, sisustamaan, lukemaan, ja tuunaamaan kaikenlaista sellaista mikä tekee kodistasi ihanan paikan. DIY onni.

KILPAILU. Kommentoi alle, mikä sinusta on kotonasi ihaninta. Kaikkien kommentoijien kesken arvomme lehden kaikki neljä numeroa kotiinpostitettuna. Kilpailu on käynnissä 15.9. asti. Arvonta suoritetaan ma 16.9.

SuperKoto, la 7. ja su 8.9.2013 klo 11-17.
Paikka: Kotoliving, Linnanherrankuja 8, 00950 Helsinki.
Liput 10€ (alle 13v vapset vanhempien kanssa ilmaiseksi).
Lipun mukana tulee 10 euron lahjakortti Kauppahalli24.fi-palveluun.

Kotoliving Facebookissa, Pinterestissä ja Instagramissa.

August 31, 2013

irti tavarasta

SPONSOROITU POSTAUS. Sisältää linkkejä yhteistyökumppanin sivuille. Elisa Kirja tarjosi minulle mahdollisuutta tutustua heidän sähköiseen kirjojenlatauspalveluun. Seuraavassa fiiliksiä siitä. Varoitus, seuraava teksti saattaa aiheuttaa positiivisia muutoksia kulutuskäyttäytymisessäsi.

Tänä iltana oli harvinainen yllättävä vapaailta. Ajattelin ensin lähteä rimpsalle, mutta sitten onneksi muistin että minullahan on yksi mielenkiintoinen teos padissä lukematta! Olipa hyvä. Parin sitruunainkiväärikupposen jälkeen olinkin päätökseeni jo todella tyytyväinen. Huomenna pääni olisi päänsäryn sijaan täytetty uusilla ajatuksilla, faktoilla, argumenteilla, intohimolla ja inspiraatiolla. Win.

Yksi tämän blogin päätavoitteista on mm. itsetekemisen kautta antaa inspiraatiota järkevämpään ja ekologisempaan muodin kuluttamiseen. Latasin viikko sitten Elisa Kirja-palvelun kautta Kari Ojalan vuonna 2009 ilmestyneen teoksen nimeltä Irti Tavarasta. Sitä kuvaillaan näin: “Aineellinen kulutus, eli tuotteiden valmistaminen, käyttö ja hävittäminen on ympäristöongelmien ja ilmastonmuutoksen perimmäinen syy. Omistajalleen tuotteet tuovat paitsi iloa ja hyötyä, myös huolta ja murhetta. Harkitsevan kuluttajan vaihtoehto tavaravuorelle on harvojen mutta hyvien tuotteiden hankkiminen, yhteisomistus, vuokraaminen tai tavaran korvaaminen palveluilla. Mutta kuinka esineiden kertymiseltä voi välttyä, millaisissa tavaroissa on kestäviä arvoja, ja kuinka liiasta materiasta pääsee eroon? Irti tavarasta auttaa ymmärtämään ja parantamaan suhdettasi tavaraan, omistamiseen ja kuluttamiseen. Miksi ostat, minkä vuoksi haluat tavaraa, mitä tavaramaailma sinulle merkitsee ja antaa; voisitko kukaties löytää sen tilalle kestävämpiä arvoja ja paremman elämän? Ja pelastaa samalla maapallon.”

Kirjan ratkaisu ilmastonmuutokseen, jätekysymyksiin, ympäristön ja eliöstön tuhoutumiseen ja luonnonvarojen hupenemiseen on kulutuksen omakohtainen säätely ja järkeistäminen. Kuulostaa sinänsä yksinkertaiselta, koska se on jotain mitä me kaikki voimme tehdä. Mutta haluan tietää tarkemmin mitä ja miksi. Aina kun kukaan alkaa puhumaan kulutuksen vähentämisestä, on porukan keittiöekonomi heti muistuttamassa talouskasvusta ja siitä miten jatkuva kulutus on hyvinvointiyhteiskuntamme selkäranka. Bla bla bla. Päätin lukea tämän kirjan siksi, jotta saan lyötyä ensi kerralla tuolle tyypille jauhot suuhun. Kosto tulee olemaan suloinen.

Voihan näistä asioista tietenkin lukea myös lehdistä ja netistä, mutta niiden tieto tuppaa olemaan hyvin pintapuolista. Pidin kirjassa erityisesti siitä, että asiaa oli tarkasteltu useasta näkökulmasta, pohtien eri vaihtoehtoja ja samalla kirjoitettu niin helppolukuisesti, että taviskin sen ymmärtää. Se selittää kulutustottumuksiemme taustoja ja auttaa ymmärtämään toimintatapojamme. Samalla se myös kertoo mitä vaikutuksia toiminnallamme on, mikä auttaa näkemään asemamme (kuluttajana) laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin.

Ensimmäisessä luvussa ladotaan faktat pöytään. Vaikka olenkin lukenut kulutus-, jätteenkäsittely ja kierrätysasioista mielestäni aika paljon, teksti antaa minulle lisää mietittävää. Tulee itsekäs olo, mutta samalla korjaan muutamia olettamuksiani. Mieleen tulee taas se miten niin moni meistä käyttää kulutushyödykkeitä ja shoppailua jonkinmoisena ajanvietteenä, “hemmotteluna” ja itsensä palkitsemisena. Täytämme shoppailulla tyhjyyttä. Silti olemme vuosi vuodelta masentuneempia ja onnettomampia. Aika kalliita “masennuslääkkeitä” sanoisin. Monelle ei tulekkaan mieleen, että nykyinen markkinataloutemmehan haluaa nimenomaan pitää meidät onnettomina. Tyytymättömälle ja huonolle itsetunnolle kun on huomattavasti helpompi myydä kaikkea, uudelleen ja uudelleen. Siihenhän suurin osa mainoksista perustuu. Siihen että emme ole tyytyväisiä siihen mitä olemme tai mitä meillä on. Pakko saada lisää. Heti.

Kun suomalaisilta on kysytty mitkä ovat hänelle tärkeimmät onnellisuuden tekijät, tulot, varallisuus ja korkea elintaso mainitaan vasta sijalla 19. Turvattu perustoimeentulo on viidentenä, heti perheen ystävyyssuhteitten ja terveyden jälkeen. Suomalaiset eivät siis kaipaa materiaa ja mammonaa vaan he haluavat lähinnä pärjätä arjessa, mieluummin omin neuvoin ja lähipiirin tukemana. Maagisena rajana pidetään n. 20 000 euron vuosituloja, joilla katetaan perustarpeet. Sen jälkeen muuhun kuluttamiseen riittää rahaa, mutta isommat tulot eivät enää takaakkaan tutkimuksen mukaan onnelllisuutta, päinvastoin. Korkeamman tulotason haittailmiönä mainitaan mm. stressaavampi työelämä, kasvaneet suorituspaineet ja sitä seuraavat avioerot. Yhteisöllisyyden tunne ja luottamus kanssaihmisiin vähentyy. Allekirjoitan em. täysin. Olen voinut nyt henkisesti paljon paremmin kun lähdin hyväpalkkaisesta päivätyöstäni tekemään freelancerinä hommia. Työni on tänä päivänä erittäin mielenkiintoista, palkitsevaa ja antoisaa. Jotain sellaista, mitä ylityöt ja kuukausipalkka ei tuonut minulle enää moneen vuoteen. Voin henkisesti paremmin myös siksi, koska pitkästä aikaa koen ammattini yhteiskunnallisesti hyödylliseksi ja sitä kautta tärkeäksi. Olen myös opetellut elämään vähemmällä materialla. Näin 9kk testin jälkeen en koe luopuneeni mistään, mutta olen saanut niin paljon lisää.

Jorma Mikkonen, Lassila & Tikanojan yhteiskuntasuhdejohtaja ja Ympäristöyritysten liiton puheenjohtaja, kirjoitti aiemmin viikolla erittäin mielenkiintoisen jutun Taloussanomiin siitä miten kierrätys on uusi megabisnes. Suosittelen lukaisemaan myös sen läpi, jos missasit sen. Jos minulta kysytään, panostaisin tässä maassa talouskasvun turvaamiseksi palvelualoihin, -ammatteihin ja luoviin aloihin. Emme voi ikinä täysin estää sitä etteivätkö kiinalaiset valmistaisi tiettyjä juttuja edullisemmin, mutta voimme mielestäni keskittyä siihen missä olemme hyviä eli innovaatioihin. Suomi on DIY-maa. Olemme rakentaneet kaiken sodan jälkeen tyhjästä, itse. Kaikki tutkimukset sanovat sitä, että kuluttajat haluavat tänä päivänä ostaa enemmän elämyksiä ja kokemuksia kuin jotain konkreettista. Siksi järjestän mieluummin työpajoja kuin myyn omia tuotteitani. Näkisinkin, että jos haluaa olla mukana seuraavassa teollisessa vallankumouksessa kannattaa keskittyä mm. kierrätykseen, kestävään kehitykseen, paikallisuuteen ja siihen liittyviin ammatteihin. Trashionista on kierrätysmuodin ja kierrätystyylin ammattilainen.

Tulen palaamaan tämän kirjan ajatuksiin vielä myöhemmin, sillä minun on todennäköisesti luettava kirja läpi muutaman kerran. Ajattelin ostaa se myös printtiversiona, jotta voin lainata ja kierrättää sen ystäväpiirini läpi. Sähköistä kirjaa kun en voi lainata 😛 Kirja maksaa Elisa Kirjalla elektronisena 18,50. Se on noin kolmen viinilasillisen hinta baarissa (ei sisällä narikkaa ja bussia tai taxia kotiin). Lisäksi väittäisin, että tämä kirja maksaa itsensä takaisin jo seuraavalla kerralla kun lähdet kauppaan. Viisi tähteä, suosittelen.

KARI OJALA: IRTI TAVARASTA, ISBN 978-952-99593-9-6
270 sivua, ovh 28 €, ilmestynyt syyskuussa 2009.

Kuvat: Tumblr ja Etukeno.

August 27, 2013

muoti on roskaa

Dazed and Confused järjesti Dazed Digitalin puolella viime kuussa Roskamuoti-forumin, jossa pohdittiin muodin tulevaisuutta ja mikä siihen vaikuttaa. Keskustelemassa oli mukana mm. Hussein Chalayan, Caroline Evans, Nasir Mazhar, Luke Brooks, Claire Storey and Kieren Jones. Keskustelussa pohdittiin sitä miten punkkarit olivat kierrättämisen, uusien ajattelutapojen ja vanhan uudenlaisen käyttämisen edelläkävijöitä ja miten DIY-estetiikasta on tullut tärkeää tämän päivän fashionistalle ja suunnittelijoille, kun se aiemmin oli kirosana. Nykyään on kaunista, jos joku asia näyttää itsetehdyltä ja on hienoa osata tehdä itse omaa muotiaan. Keskustelussa sivuttiin myös muodin kertakäyttöisyyttä ja kestävän kehityksen näkymiä. Katso paneelikeskustelun video täältä (englanniksi).

Paolo Roversi oli ottanut tilaisuutta varten sarjan upeita muotikuvia, joissa seikkailevat huippunimien jätteen inspiroimat luomukset. Keksitkö sinä, mitkä vaatteista ovat oikeasta roskasta ja mitkä jäljitelmää?

Kyllä. Luit oikein. Roskastakin on tehty jo luksusjäljitelmänsä.

Valokuvat: Paolo Roversi
Stailaus: Robbie Spencer

August 25, 2013

PinUpHelsinki

SPONSOROITU POSTAUS. PinUp Helsinki tarjosi kuvauksen.

50-luvulla sotilaspoikien unelma oli vähäpukeinen ja kujeileva pinup tyttö. Ja miksipä ei, koska varmasti jokainen nainen on joskus unelmoinut pääsevänsä kuvattavaksi pinup-tyyliin. Minä ainakin olen. Ei haittaa vaikka on jo 35 ja perse ei ole enää sillä korkeudella kuin kakskymppisenä. Pääsia että on pilkettä silmäkulmassa. PinUp Helsingin tytöt soittivat minulle muutama viikko sitten ja pyysivät kokeilemaan heidän kuvauspalveluaan. Oma kokemukseni kuvauksista on lähinnä kameran takaa ja stailistin ominaisuudessa. En edes tiennyt onko minusta malliksi. Olen oikeasti kameran edessä aika ujo. Mutta tietenkin lähdin haasteeseen mukaan, koska olen aina salaisesti haaveillut tällaisista kuvauksista. Oli sangen erikoista istua Miian meikattavana ja Fionan laitettavana, kun on tottunut aina sutimaan oman naamansa ja pukemaan itsensä. Minua ei ole meikattu tai stailattu ammattilaisen puolesta kuin pari kertaa tätä ennen. Itse se on aina tehty! Alusvaatekuvaus jännitti myös siksi, että maailma ei usein näe sääriäni, sillä olen käyttänyt biginiä viimeksi 2000-luvun alussa, enkä edes kesällä käytä lyhyitä shortseja. Mutta kun sen sain Belle Modesten mustan korsetin päälleni niin se oli menoa. Mallina oleminen ei ole niin helppoa kuin mitä jengi luulee. Mallin pitää omaksua jonkun toisen persoonallisuus, kääntää selkä kaarelle ja pysyä vaikeissa asennoissa monta minuuttia samalla hymyillen rennosti korkkarit jalassa. Olin parin tunnin kuvauksen jälkeen aivan poikki, mutta kuvista tuli upeita! Kyllä se on vaan niin, että ammattilaisten käsissä rikkinäisissä farkuissa studioon pölähtäneestä ompelijastakin kuoriutuu sähäkkä kotirouva ja näpsäkkä mekaanikko. “Ooh La La!” Suosittelen kokeilemaan, varsinkin jos olet ujo ja jännität kameraa. Pinup-kuvaus on myös loistava lahjaidea tai polttariohjelmanumero.

Photo: Jirina Alanko
Staili: Fiona Timantti
Meikki: Miia Magia

PinUp Helsinki Facebookissa.

August 23, 2013

Jos sen voisi antaa ystävälle lahjaksi, sen voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen

Upeeta, olet siis tehnyt päätöksen lahjoittaa vanhoja vaatteitasi ja muita tavaroita hyväntekeväisyyteen. Onneksi olkoon. Suosittelen kuitenkin käymään niitä ensin hieman läpi, jotta et lahjoita järjestöille mitään sellaista mitä he eivät pysty jälleenkäsittelemään. Hyvänä sääntönä voisi pitää sitä että “Jos sen voisi antaa ystävälle lahjaksi, sen voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen”. Alla pikaopas kodin tavarakierrätykseen:

NAISTEN JA LASTEN VAATTEET: Kierrätykseen lahjoitettavien vaatteitten tulee olla puhtaita (pestyjä) ja niissä ei saisi olla nukkaantumia, tahroja tms. Tarkista vetoketjut, napit ja kulumat. Jos vaatteessa on vetoketju rikki tai siitä puuttuu nappeja, ei se valitettavasti kelpaa jälleenmyytäväksi. Ompele nappi takaisin, niin sen voi lahjoittaa. Hanki nukanpoistaja ja siisti vaatteet ennen lahjoitusta. Lahjoitettavien sukkien ja alusvaatteitten pitää olla lähen uudenveroisia. Poikkeuksena ovat vintage ja retrovaatteet (70-lukua ja vanhempaa) . Niissä menee läpi pikkuvialliset ja kuluneetkin, mutta uudemmissa, varsinkin 2000-luvulla valmistetuissa ollaan kierrätysjärjestöillä todella tarkkoja. Sanoisinkin että vintage- ja retrovaatteet kannattaa lahjoittaa aina kierätykseen, sillä niitä ei valmisteta enää. MIESTEN VAATTEET: Periaatteessa sama juttu kuin naisten vaatteissakin, mutta tarkista lisäksi kauluksen sisäpuoli ja kainalot. Niissä ei saa olla tahroja tai kellastumaa. ASUSTEET: Kenkiä lahjoittaessa pitää olla todella tarkka. Jos pohjissa on pahat kulumat, kenkä on linttaanastuttu tai korko rikki niin sitä ei voi lahjoittaa. Tämän takia esimerkiksi vain harvat lenkkarit ja miestenkengät läpäisevät seulan. Poikkeuksena jälleen vintage ja retroasusteet. Niissä pikkuviat ja kulumat ovat ok. Kengät, laukut, hatut ja muut asusteet kannattaa viedä aina suoraan myymälään. Keräilylaatikoissa ne joutuvat valtavaan paineeseen, jossa moni kaunis hattu ja laukku on lytistynyt myyntikelvottomaksi. Kengät kannattaa pakata pareittain muovipussiin, jotta pari säilyy yhdessä. Asusteitten sisään (varsinkin laukut ja hatut) tulee laittaa sanomalehteä, jotta ne säilyttävät muotonsa kuljetuksissa.

KODIN TEKSTIILIT: Verhot (varsinkin vintagekankaiset) voi lahjoittaa kierrätykseen, vaikka niissä olisi valoraitoja tai muita vaalentumia. Lakanoitten ja pyyhkeitten kanssa ollaan tarkempia. Jos niissä on tahroja tai kellastumia ne kannattaa kierrättää kotona siivousrätteinä, eikä lahjoittaa. Matot ja muut raskaammat tekstiilit olisi hyvä tampata ennen lahjoitusta. ASTIAT: Lasitavara ja posliini kannattaa aina viedä suoraan myymälään, sillä ne harvoin säilyvät keräilylaatikoista ehjinä. Pakkaa astiat sanomalehteen tai kodintekstiilien väliin. KIRJAT JA TAIDE-ESINEET: Kaikki muut kirjat ja lehdet kelpaavat kierrätettäviksi, paitsi tiedoiltaan vanhentuneet tietokirjasarjat. Viikkolehtiä voi kierrättää myös naapureitten kesken. Jos taide-esineen historia ja tekijä on tiedossa, se kannattaa laittaa tavaran mukaan post-it lapulla. Näin järjestöille on helpompaa hinnoitella tuote oikein myymälässä. MUSIIKKI JA ELOKUVAT: Vanhat LP-levyt, uudet CD:t ja DVD:t kannattaa aina viedä kierrätykseen jos ne ovat vielä ehjiä. VHS-kasettit eivät kelpaa tällä hetkellä jälleenmyytäväksi, mutta Kierrätyskeskukselta voi kysyä, voiko niitä käyttää materiaalina heidän työpajoissaan. TEKNIIKKA: Lahjoita vain toimivaa tekniikka. Johdot, laturit ja muut sen sellaiset olisi hyvä merkata lapulla tai teipillä, mitä ne ovat, esim. tv-kaapeli jne. Tarkista että lahjoitettavissa laitteissa on virtajohto mukana, teipattuna laitteen kylkeen muovipussissa.

Lahjoituksia ottavat vastaan Suomessa mm. seuraavat organisaatiot:

Mitäs sitten niille tavaroille ja vaatteille, joita en voi lahjoittaa? Mene ensimmäisenä myymään niitä itse kirpparille tai lahjoita ystäville. Jos ei mene kaupaksi, lahjoitettavaksi kelpaamattomat vaatteet tulisi laittaa energiajätteeseen. Jos sellaista laatikkoa ei ole taloyhtiössä, vaatteet pitää heittää sekajätteeseen muiden roskien kanssa. Tässä vielä tarkempi pikaopas yleisimmille lahjoitettaville tavaroille. Lataa myös kännykkääsi Kierrätys App. Lähimmän kierrätyspisteen eri tavaroille näet täältä. Lue myös postaukseni vuonna 2016 voimaan tulevasta uudesta jätelaista.

On kivaa raahata kaupoilta kotiin kaikenlaista, mutta kuluttajan vastuu on myös kierrättää kaikki hankkimansa materia oikeaoppisesti. Kun käy omia tavaroitaan läpi, kannattaa myös miettiä sitä ostatko jatkossa tavaroita joilla on elämää myös meidän jälkeemme vai onko suurin osa ostoksistasi vain roskaa.

Kuvat: Trashion-kirja (Atena), valokuvaaja Mikko Rasila, vaatteet: OutsaPop Trashion.

August 22, 2013

minimalistin kirjahylly

Kun pääsin vihdoin tekniikkaongelmien jälkeen Elisa Kirjan padiappiin käsiksi (kirottu kotiwifi), aloitin kirjaetsinnän harrastuksiini liittyvillä hakusanoilla. Valitettavasti kuitenkin sanoilla “ompelu” palvelusta ei löytynyt mitään ja haulla “käsityöt” vain yksi osuma kirjaan Kodin Jouluniksit. Buu. Olisin toivonut näkeväni listalla edes ompelun perusoppaan tai jonkun tilkkutyökirjan. Hakusanalla “muoti” löytyy silläkin vain neljä kirjaa ja yksi niistä on Hal Vaughanin kirjoittama Vihollisen vuoteessa – Coco Chanelin salainen sota skandaalikirja. Paranee, sillä Chanel on aina hyvä. Kokeilen kaikkia sanoja myös englanniksi siltä varalta, että valikoimassa olisi suomeksi kääntämättömiä teoksia. Fashion-haun mielenkiintoisin kirja on Female Force -sarjasta Barbie-nuken luojan, Ruth Handlerin elämänkerta ja Barbien tarina. Really? Eikö suomalaisia kiinnosta Jean Paul Gaultier, Christian Dior, Yves Saint Laurent, Versace tai Alexander McQueen? Kysykää keneltä tahansa muotialan ihmiseltä kenestä he haluaisivat lukea ja veikkaan että nuo nimet ovat top10:ssä. Barbi ei ole edes muotia, se on lasten lelu..

Mutta nörtit varmasti lukevat kirjansa mielellään sähköisenä. Suuntasin siis seuraavaksi scifi-osastolle. Kirjailijahaulla Douglas Adams 0 osumaa?? Miten Linnunradan Käsikirja Liftareille voi puuttua scifi-valikoimasta? Jules Verneltäkin löytyy vain muutama. Olen järkyttynyt. Ymmärrän kyllä, että käsityöläisenä harrastekirjavalikoima on todennäköisesti marginaalinen ja nuoriso ei diggaa vanhoista scifi-klassikoista, mutta tämä on jo selkeä puute. Toivottavasti palvelussa on palautenappula, josta voi pyytää palveluun lisättäviä kirjoja. Ilokseni uudemmasta tieteiskirjatuotannosta löytyy kuitenkin kotimainen silinteriscifi Steampunk! – Koneita ja Korsetteja. Sen haluan lukea, koska steampunk on erittäin mielenkiintoinen pukeutumisen alakulttuuri.

Jatkan elämänkerta-osastolle, jossa on mm. Steve Jobsin ja Arnold Schwartsenneggerin elämänkerrat. Huomaan että Arskan tarina on kalliimpi. Erikoista 😀 Lisään Steven muistilistalle. Nyt kun vihdoin selaan pidempää kirjalistaa läpi, minua alkaa ärsyttää painaa koko ajan “näytä lisää” nappulaa. Muotinettikaupoissa voin yleensä valita ylävalikosta heti haluanko sivulle näkyviin 12, 24 ,120 vai kaikki osumat. Ja ohjelma muistaa sen koko sivustolla olemisen ajan. Pädeillä on sormiscrollauksen ansiosta nopeaa selata pitkiäkin listoja, siksi palvelun pitäisi mielestäni näyttää samalla kertaa mahdollisimman paljon osumia tai sitten sivusto voisi tajuta näyttää niitä automaattesesti lisää sitä mukaan kun selaan sivua alemmas (vrt. Pinterest). Myös kirjojen kansikuvat saisivat olla isompia, mutta olenkin visuaalinen ihminen joka tykkää kuvista.

Harrastukset-osiossa on 19 kirjaa. Listalla löytyy opuksia lätkästä, moottoripyöräilystä ja lintubongauksesta kiinnostuneille, mikä ainakin minun korvaani särähtää aika maskuliiniselta valikoimalta. Sienikirja olisi ollut mukava lisä varsinkin näin syksyisin. Elämme jännittäviä aikoja, kun kaltaiseni kaupunkilaismirkku lähtee sienimetsälle ja sinne ei parane mennä ilman asiantuntevaa opasta. Käyn siis etsimässä sienikirjani jatkossakin kirpputorilta.

Mennäänpä mukavuusalueen ulkopuolelle. Hakusanalla “ruoka” löytyy silläkin yllättävän vähän kirjoja, vain seitsemän osumaa joista ainutkaan ei varsinaisesti ole kokkikirja. Ehdotuksien joukosta löytyy myös Matkalla – Martti Ahtisaaren Tarina, mikä naurattaa minua hetken. Hakuohjelmalla on selkeästi huumorintajua. Käsittääkseni ruokakirjat myyvät Suomessa erittäin hyvin, joten miksi listalla ei ole esimerkiksi Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa? Sitä on painettuna myyty jo 40 000 kpl. Avocadopasta oli nerokas ohje. Lisäksi kuvittelisin, että ruokaohjeista ja kokkailuista kiinnostuneet haluaisivat ohjeensa aina padiin, koska niitä voi selailla sieltä ostoslistan omaisesti kauppareissulla. Padi kun kulkee kätevästi mukana käsilaukussa. Ruokakirjojen listalla on kuitenkin Elina Lappalaisen Syötäväksi Kasvatetut. Lisään sen muistilistalle, koska minua kiinnostaa teollinen ruuanvalmistus.

Valikoimassa on myös maksuttomia kirjoja. Elisa Kirjan Ilmaiset klassikot -kategoriassa on tarjolla yli 340 teosta. Sieltä löytyy mm. Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä, Kolme muskettisoturia, Useita Minna Canthin novelleja sekä uusi suosikkini ja kansalliseepoksemme Kalevala. Olen viime kuukausina kiinnostunut kansallispukuhistoriamme lisäksi myös kieliperimästämme. Koulussa nämä teokset olivat raskasta luettavaa, mutta nyt niitä katselee aivan uusin silmin. Tekstin merkitys on muuttunut. Kalevala meni siis lataukseen.

Sitten löydän jotain mielenkiintoista. Viimeisenä tajuan onneksi hakea listoilta kulttuuria ja löydän listalta Kari Ojalan Irti Tavarasta. En ole ennen kuullutkaan kirjasta ja päätän lukea sen seuraavaksi. Nykyihmisen suhde materiaan ja shoppailuun on sangen kiinnostava aihe ja voin käyttää kirjan huomioita varmasti myöhemmin työssäni ja ne antavat minulle aiheita uusiin blogikirjoituksiin. Jotenkin sopivaa päättää etsintä kirjaan, joka kertoo liikakulutuksesta ja jonka pystyn ostamaan aineettomasti!

HAKUTOIMINTO: Kaupan ekalle sivulle olisi saatava sivubanneriin tai ylös drop down valikkoon kirjakategoriat, jotta hakeminen helpottuisi.  Padiversiossa kirjahaku ja kategoriat eivät ole niin helposti löydettävissä ja käytettävissä kuin esim. nettiversiossa. Päädyinkin lähinnä tutkimaan palvelun sisältöä ensin netissä läppärillä ja sitten vasta padillä, kun löysin jotain mielenkiintoista. Toimii. Hakutoimintoon pitäisi lisätä myös määreitä, esim. kategoria ja kieli. Tykkään lukea kirjani ensisijaisesti englanniksi ja helpottaisi valtavasti jos voisin valita sen etukäteen ettei tarvitsisi selata läpi kaikkia suomenkielisiä listalta. VALIKOIMA: Kuvapainotteisten kirjojen muokkaaminen padiin sopivaksi tiedostoksi on kustantajilta iso homma ja epäilemättä syy siihen miksi Elisa Kirjan valikoima on lähes yksin omaan kaunokirjallisuutta ja pokkareita. Mutta palvelusta löytyy kuitenkin suomalaisia sarjakuvia, joten miksei myös muita kuvakirjoja? Ehkä Kiroileva Siili on niin suosittu, että se on ollut kannattavaa kääntää myös sähköiseksi. LAITE: Samsungin padi on läppäriini verrattuna ihanan kevyt ja kompakti, mutta Mäkki-ihmisellä meni kaksi viikkoa tulla sinuiksi Android-käyttöliittymän kanssa + kolme käyntiä Elisan liikkeeseen kun tarvitsin teknistä tukea. Myyjät olivat kyllä Elisalla erittäin avuliaita. Jos käyttöliittymä on sinulle uusi, suosittelenkin samantien menemään myymälän mukaville sohville muutamaksi tunniksi ja kokeilemaan laitetta niin että pääset kysymään kysymyksesi heti ja saat live-apua. Kun löysin mieleiseni kirjat, lataus oli erittäin nopea ja vaivaton.

Vaikka palvelun valikoima ei sellaisenaan antanut minulle paljoa, Elisa Kirja sopii varmasti teille, jotka luette paljon kotimaista kaunokirjallisuutta. Elisa Kirjasta löytyy kuitenkin maailman laajin valikoima suomenkielisiä e‐ ja äänikirjoja, yli 7000 nimikettä. Kuulin myös perheellisiltä ystäviltäni, että äänikirjat ovat olleet käteviä lasten kanssa matkustaessa. Jos palveluun lisätään tulevaisuudessa oman aihepiirini kirjallisuutta (muoti, käsityöt, valokuvaus, kierrätys, tyyli, em. aihepiireihin liittyvien henkilöitten elämänkerrat jne.) niin alan ehdottomasti käyttää sitä, sillä padi on huomattavasti helpompi roudata mukana kaupungilla ja matkustellessa kuin läppäri tai kasa kirjoja. Siihen asti käytän upouutta padiäni lähinnä Pinterestissä ja Tumblerissa pyörimiseen, koska siellä on paljon kauniita kuvia. Olisi myös upeaa saada viime syksynä julkaisemani TRASHION-kirja käännettyä sähköiseen muotoon, jotta sen voisi ostaa padille. Sitä odotellessa.

Muistakaa hyödyntää Elisa Kirjan lukijatarjoukset ja ilmainen LongPlay-artikkeli.

LUKIJALAHJA 1:
Elisa tarjoaa teille yhden maksuttoman LongPlay-artikkelin (jonkun numeroista 1–5). LongPlay julkaisee suomalaista laatujournalismia sähköisessä muodossa ja kaikki toimittajaystäväni ovat olleet tästä palvelusta kovin innoissaan. Muutaman kymmenen sivun mittaisissa tutkivan journalismin jutuissa on mm. tutkittu suomalaista ihmiskauppaa ja Himasen etiikkaa. Kun hankit LongPlay-artikkelin, käytä maksaessasi koodia OUTI1.

LUKIJALAHJA 2:
Saat 10 % alennuksen kaikesta Elisa Kirja -palvelun normaalihintaisesta sisällöstä. Rekisteröidy palveluun ja käytä maksaessasi alennuskoodia OUTI2.

Järjestän käsityökirjani hyllyyn väreittäin. Kuva: Pinterest

Kuvat: Tumblr ja Pinterest.

August 18, 2013

ensikosketus elisa kirjaan

SPONSOROITU POSTAUS. Sisältää linkkejä yhteistyökumppanin (Elisa Kirja) sivuille.

Tunnustan. En lue juurikaan kirjoja, joissa ei ole paljon isoja kauniita kuvia. Kirjahyllyni on laaja, mutta se käsittää lähinnä käsityö- ja muotikirjoja, Tank Girl ja Witchblade -sarjakuvia ja muutaman scifiromaanin. Valikoimani rajoittuneisuus johtuu osittain ammatistani ja osittain siitä, että minulla on luetunymmärtäminen todella huono, mutta pystyn prosessoimaan valtavat määrät kuvallista ja visuaalista aineistoa valokuvamuistini ansiosta. Siksi en koe kaunokirjallisuutta niin mieleisiksi. Kun Suomen Blogimedia kertoi yhteistyöstämme Elisa Kirjan kanssa, innostuin, mutta samalla minua jännitti aika paljon. Minulla oli vahva tunne siitä, että tästä trashionistasta tulisi tämän yhteistyön amatööri ja kontrolliryhmä.

Olisin kirjoittanut palvelusta jos viikkoja sitten, mutta asun digitaalisen verkoston mustassa aukossa enkä seurustele enää nörtin kanssa. Asunnossani Kalliossa on sohvankokoinen langattomien verkkojen sokea piste, missä harva kännykkä, pädi tai läppäri saa yhteyden ulkomaailmaan ongelmitta. Edes kaikki tekstiviestit eivät lähde eivätkä kaikki puhelut tule läpi. Jos haluan varmistua siitä että tekstarit lähtevät, on minun käveltävä eteiseen lähettämään ne. Wifi-verkollani on vähintäänkin erikoinen ja päivän tunnelmasta riippuvainen persoonallisuus. Voi olla että myös käyttäjässä on vikaa tai että laitteen ja asukkaan persoonallisuushäiriöistä on löydettävissä joku yhteys. Mene ja tiedä. Elisalta saamani Samsungin pädin liittäminen kodin verkkoon i-alkuisessa laiteympäristössä ei mennyt ihan putkeen. Vaikka minulla on lehmän hermot, tekniikka voitti ja padi ja Elisa Kirja app pysyivät hiljaisena yli kuukauden. Onneksi Elisan porukat hoitivat asian kuntoon vikkelästi heti kun saivat tietää asiasta, sillä Soneran (jolle maksan maltaita 110 megan nettiyhteydestäni) asiakaspalvelun ratkaisu ongelmatilanteeseen oli soitto modeemilaitteen valmistajalle tai etsiä ratkaisua Googlesta. Että tuota. Vaihtaisin tässä vaiheessa operaattoria, jos taloyhtiööni kulkisi muita piuhoja.

Palaan Elisa Kirjan sisältöön lähipäivinä, kunhan olen tutustunut siihen syvällisemmin. Kärsimättömimpien kannattaa vilkaista se jo heti, netistä tai padiltä. Elisa Kirja lahjoitti teille kaksi alennuskoodia:

LUKIJALAHJA 2:
Saat 10 % alennuksen kaikesta Elisa Kirja -palvelun normaalihintaisesta sisällöstä. Rekisteröidy palveluun ja käytä maksaessasi alennuskoodia OUTI2.

Käykää siis ihmeessä katsastamassa palvelu ja lataamassa sieltä luettavaa! Syksy on tullut ja sen mukana on ihanaa käpertyä kotiin hyvän lukemisen ja villasukkien kanssa. Nyt pitäisi vaan tietää kuka perustaisi ensimmäisen padikirjapiirin? Ja kuuluuko siihen IT-tuki?

Ylin kuva: Pinterest.

August 4, 2013

farkkujen pesuohjeet

Farkkuja ei todellakaan tarvitse pestä jokaisen käytön jälkeen, ei edes kerran viikossa. Käytä ja laita henkarille roikkumaan. Jos malli kulahtaa muutamassa tunnissa, niin laatu on huonoa, eikä kyseisen merkin farkkuja kannattaisi enää ostaa. Laatupöksyt eivät “kulahda” vaan niiden istuvuus vaan paranee käytössä. Oikeat farkut on myös valmistettu denimkankaasta joka on värjätty aidolla indigolla. Näin ne haalistuvat ja kaunistuvat ajan mukaan. Ne kestävät vuosia käytössä ja näyttävät hyvältä paikattunakin. Aitoa kulumaa on vaikea imitoida ja se on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista mikä tekee farkusta kauniin.

Tässä vinkkini farkkujen oikeaoppiseen hoitoon:

Älä pese ennen kun on pakko. Sitä ennen, käytä, tuuleta ja käytä.
Jos haluat freesata housuista pois tuoksut ja bakteerit ilman vesipesua niin laita ne pakastimeen suljetussa muovipussissa pariksi viikoksi. Näin varsinkin luonnonindigolla värjätyt farkut kuluvat kauneimmiksi.
Jos on pakko pestä koneessa, käytä ekologista pesuainetta (esim. pesupähkinöitä), pese 30-asteessa, nurinpäin ja ilman huuhteluainetta. Huuhteluaine tappaa farkussa mahdollisesti olevan elastaanin eikä se enää palaudu takaisin malliinsa. Pesupähkinät taas eivät sisällä kemikaaleja, jotka vaikuttaisivat denimin väriin tai kuidun laatuun.
Tahrat kannattaa poistaa sappisaippualla ennen koneesenlaittoa.

**EDIT** (Nostan tuolta alhaalta kommenttini tähän ylös.)
En suosittele huonolaatuisten halpafarkkujen hankintaa alunperinkään. Farkut ovat laatuostos (kuin nahkatakki), niitä kannattaa metsästää ajan kanssa ja harkita. Ja ostaa vasta kun löytyy laadukkaat ja hyvin istuvat. Hintanakaan 100-150 euroa ei ole paha, jos kävelet farkuissa seuraavat 5 vuotta ja myyt sitten kirpparilla eteenpäin seuraavalle käyttäjälle parilla kympillä. Hyvät farkut on värjätty luonnonindigolla eikä niissä ole elastaania enempää kuin 1-2%. Myös denimkangas on paksua eli 12-14 oz. Mielestäni 10 oz. denim ei oikein sovi tiukkoihin tai istuviin farkkuihin, vaan enemmänkin farkkupaitoihin. Niin ohut denim ei vaan kestä kulutusta ja repeää helposti. Kannattaa kysellä liikkeen myyjältä. Jos hän tietää istuvuudet, käsittelyt, unssit jne. on se hyvä farkkukauppa. Huonolaatuisia farkkuja on kirpparit täynnä, Fidan lajittelukeskuksessa niitä ainakin näin paljon. Täynnä elastaania, muodottomat ja huonosti käsitellyt/värjätyt. Täysin roskaa, joka kelpaa vain energiajätteeksi. En ikinä tee mitään DIY-proggiksia halpafarkuista. Olen ollut 13 vuotta farkkumyyjänä, joten puhun kokemuksesta.

Kuva: The Stranded Sailors.

August 4, 2013

Nudien kierrätysfarkkumatot

Nudie on kestävän kehityksen farkkufirma, josta on vaikeaa löytää mitään pahaa. He vaan tekevät kaiken juuri oikein. Nudien vaatteet ovat 100% luomupuuvillaa, tuotantoketju läpinäkyvä ja he kierrättävät vastuullisesti vanhoja tuotteitaan uudelleen farkuiksi. Brändin nettisivuilla on kuvia tehtaalta ja videoita tuotteitten valmistusprosesseista. Heidän blogissaan on tarinoita asiakkaitten käyttämistä tuotteista ja ohjeita, miten parsia rikkoutuneet farkut ammattimaisesti uuteen kuosiin. Nykyään firma valmistaa myös sisustustavaroita ja kierrättää farkkunsa räsymatoiksi. En voisi kuvitella parempaa sisustuselementtiä entisen farkkufirmalaisen ja farkkufanaatikon kotiin. Ekologista, klassista, kestävää ja kaunista. Sinivalkoinen väriskaala on isänmaallinen ja harmoninen. Siis täydellinen skandinaaviseen kierrätystyyliseen sisustukseen. Haluan.

Kuvat: Uncrate.