Neljä vuotta sitten kiinnostuin pukeutumisessa uusmystiikasta (boho, hippie chic). Piti olla pastellivärjätty tukka, sormuksia, rannekoruja, lettejä, voimakkaat rajaukset, amuletteja, virkattua ja maksimittaisia hippivaatteita. Nyt viimeisen vuoden aikana kiinnostus on siirtynyt alkuperäiskansojen pukautumistyyleihin, stailaukseen ja käsityötekniikoihin. Olen huomannut Pinterestissä etsiväni kuvia hakusanoila ethnic, tribal ja native. Löytämäni kuvat taas johdattavat minut uusille boardeille, joihin uppoudun tunneiksi. Tutkin siellä japanilaista boro-kirjontaa, perehdyn tiibettiläiseen kerrospukeutumiseen ja afrikkalaisten heimonaisten tapaan kietoa vaatteensa. Opiskelen amerikanintiaanien tapaa käyttää nahkaa ja höyheniä pukeutumisessaan. Suuret muotitalot ja tunnetut vaatesuunnittelijat, kuten Jean Paul Gaultier, John Galliano, Givenchy, Comme des Garçons, Isabel Marant ja monet muut käyttävät etnisiä referenssejä mallistoissaan säännöllisesti. Pukuhistoria ja etniset pukeutumiskulttuurit (joihin skandinaavinen perinnepukeutuminenkin kuuluu) ovat loputon inspiraationlähde.

Mielestäni kaftaanit ovat uusi onepiece (kotivaatteitten must have) ja suosittelen kaikille ystävilleni huonon tukkapäivän pelastukseksi turbaaneiksi käärittyjä huiveja. Kansallispukujemme kankaat näyttävät mielestäni kauniilta ja arvokkailta. Olen alkanut miettimään niiden stailausmahdollisuuksia arkipukeutumiseen. Näen myös ensimmäistä kertaa yhtäläisyyksiä skandinaavisten raanujen ja meksikolaisten sarape-mattojen välillä. Ryijyt ovat alkaneet miellyttämään sisutuksissa. Wtf? Viime viikolla havahduin ajatukseen siitä että minusta on hyvää vauhtia tulossa opiskeluaikoinani niin kovasti halveksimani taidetäti. Tiedättehän, se taideopistojen vanhempi tyyni rouvashenkilö, joka tykkää pukeutua mustiin kaapuihin ja värjää hiuksensa oranssiksi. Hän, joka tietää kaiken kultaisesta leikkauksesta ja käy taidenäyttelyissä enemmän kuin elokuvissa. Kääk. Tukka on vielä toistaiseksi pinkki ja sivut ajeltu, mutta galleristi-kaapuja löytyy jo. Niissä on mukava olla. Korkkareitakin tulee nykyään käytettyä vähemmän kuin matalia kenkiä. Onneksi maiharit ovat vielä kaapissa.

Kolmekymppisyys on selkeästi sisäisen henkistymisen aikaa. Haluan, että vaatteilla on historia. Kannan niissä mukanani äänettömiä merkityksiä, tarinoita ja voimaa ajalta jolloin naiset olivat rautaa ja laivat puuta. 15 vuotta sitten ahmin koulun kirjastossa vain suunnittelijoitten uusia mallistoja (pintaa), mutta nyt minua kiinnostaa vain sisältö, taito ja tekniikka. Ihailen ja arvostan käsityöläisyyttä enemmän kuin koskaan. Lauantai-iltani saattaa hurahtaa siihen että harjoittelen itselleni uuden sotamaalauksen sen sijaan että lähtisin baariin. En enää siedä, että musiikkia soitetaan liian kovalla ja ihmisillä on lasittunut, tyhjä katse silmissään. Opettelen olemaan mieluummin läsnä kuin keskityn siihen että olisin hauska. Isot linjat on valittu ja seuraavaksi syvennytään ja hienosäädetään.

Naisen asema maailmalla ei edelleenkään ole sitä mitä sen pitäisi. Katselen kuvia eri puolilla maailmaa asuvista naisista, arjessa, juhlassa ja häissä. He eivät pukeudu yksinomaan mustaan vaan käyttävät värejä ja kuoseja, joissa on perinteitä. He eivät käytä aikaansa turhanpäiväisyyksiin, kuten karvojen poistoon ja että onko heillä liian läskit reidet. Heillä on ryppyjä ympäri naamaa ja näyttävät upeilta kahdeksankymppisinäkin vaikka eivät ole ehkä koskaan käyneet internetissä tai soittaneet kännykällä. Ehkäpä juuri siksi. He tietävät ketä ovat, kuka heidän vaatteet on tehnyt, koska ne on tehty itse. Niihin on käytetty aikaa ja vaivaa ja niitä kannetaan ylpeydellä. Heidän silmänsä näyttävät rauhallisilta vaikka elämä on todennäköisesti heitellyt sinne ja tänne. Heillä ei näytä olevan kiire vaikka varmasti tekemistä riittää. Mietin mikä on minun kulttuurillinen perintöni ja miten haluaisin että se näkyisi pukeutumisessani.

Mutta miten nämä hienot kansallisvaatteet käännetään arjessa käytettäviksi? Hyvä kysymys. Riippuu varmaan aika pitkälle siitä miten hyvin tunnet oman makusi ja kiinnostaako sinua mitä muut ajattelevat sinusta tyylistäsi. Meinasin kirjoittaa tuohon sinusta, mutta sinä oletkin aivan eri asia kuin tyylisi). Minä päätin jo kauan aikaa sitten kääntää nupit kaakkoon ja pukea itseni mihin lystään. Tyylini on vapaa. Miksaan surutta eri kuoseja, aikakausia ja tyylejä keskenään. Olen pukenut Fidalla mallinukeille hameita turbaaneiksi, koska oikeita turbaaneja ei ollut saatavilla. Käytän kaulakorujani massana ja muuallakin kuin kaulassa (mm. takin olkapäällä, farkkujen vyökoristeena, otsalla..). Kun en jaksa laittaa tukkaani, kietaisen päähäni huivin ja sen päälle vielä ison fedoran (hattu). Olen ommellut bändipaidoista mukavia haaremihousuja. Haluaisin tälle syksylle raanuista ommellun kirjekuorilaukun ja kynähameen. Suunnittelen isosta seinäryijystä valmistettua lämmintä tiibettiläishenkistä kierrätysturkkia. Siitä tulisi u p e a .

Heimovaatteissa siis mennään.

Kuvat: Tumblr.