Kuinka moni teistä tiesi että vuonna 2016 on suunniteltu tulevan voimaan lain, joka kieltää tekstiilien kaatopaikkasijoituksen täysin? No en minäkään tiennyt ennen kun vasta muutama kuukausi sitten, kun kuulin asiasta Fidalla. Tuntien googlettamisen jälkeen käteen jäi vain muutama hassu artikkelimaininta tulevasta laista ja sen sisältö on edelleen minulle hieman epäselvä. Ne kai menevät jatkossa polttoon? Mitä kaikkea laki tarkoittaa kuluttajan näkökulmasta? Tuleeko vahoista vaatteistani jatkossa samanlaista ongelmajätettä kuin akuista, paristoista ja lääkkeistä, että ne on kerättävä kasaan, vietävä jätepisteelle ja maksettava siitä? Vai pystynkö viemään ne ilmaiseksi jonnkin josta ne siirtyvät polttoon? Vai voinko lahjoittaa ne Fidalle ja UFFille ja se siitä? Toisaalta olen superonnellinen siitä että tähänkin jätelajikkeeseen kiinnitetään vihdoin huomiota, mutta erittäin huolestunut siitä miten tästä on tiedoitettu kuluttajille. Homma ei nimittäin toimi ellei kuluttaja tiedä mitä hänen pitää tehdä. Ja siihen menee aikaa että jengi saadaan tiputtamaan tietyt asiat tiettyyn laatikkoon. Tilastokeskuksen mukaan asukasta kohden laskettuna tekstiilijätettä syntyy tällä hetkellä melkein 17 kiloa. Poistotekstiilin määrä on Suomessa vuosittain yhteensä ainakin 120 miljoonaa kiloa, ja tästä ajautuu kaatopaikoille 90 miljoonaa kiloa eli emme puhu mistään pienestä määrästä jätettä. Vertailuksi voin sanoa sen että Suomeen tuotiin viime vuonna saman verran tekstiiliä ulkomailta (120 milj. kg) kuin mitä heitimme pois.

Tekstiilejä ohjeistetaan tällä hetkellä kierrättämään näin (HSY:n sivuilta):
“Lumppuja eli vanhoja vaatteita ja kankaita voi käyttää esimerkiksi siivousräteiksi ja matonkuteiksi. Kangastilkkuja ja valmiiksi leikattua matonkudetta ottaa vastaan Kierrätyskeskuksen Näprä Ilmaistukku. Ohutta puuvillalumppua siivousräteiksi sekä lakanoita, pyyhkeitä, täkkejä, tyynyjä ja toppavaatteita eläinten alustoiksi voi tarjota Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolle. (Soita ensin ja kysy tarvetta!) Tekstiilikeräyksiä järjestetään ajoittain Uudenmaan alueen Martta-yhdistysten toimesta. Lumput käyvät energiajätteeksi (HSY:n keräys kiinteistöillä tai Sortti-asemilla) tai sekajätteeseen. Huom! Jalkineet, nahka, keinonahka, PVC-muovi, sade- ja muut suojavaatteet eivät käy energiajätteeseen.”

Oulun seudun jäteohjeistuksesta löytyi yhden sivun ohjeet siitä mikä muuttuu. Okei eli ainakin tekstiilit, jotka ovat niin huonossa kunnossa etteivät enää kelpaa myyntiin, voisin laittaa polttoon. Mutta onko se ongelman ratkaisu? Ainakin ne mitkä ovat edelleen käytettäviä ja myytäviä, tulisi mielestäni kierrättää. Hesarin mukaan “Vaatteiden ja kodintekstiilien kulutus lisääntyi Suomessa vuosien 2001 ja 2006 välisenä aikana 35 prosenttia, ja viime vuosina luvun on arvioitu vain nousseen. Jokainen suomalainen ostaa vuosittain noin 13 kiloa uusia vaatteita ja kilon kierrätysvaatteita. Saman verran tekstiilejä heitetään pois. Roskikseen niitä viskataan runsaat yhdeksän kiloa ja hyväntekeväisyysjärjestöille lahjoitetaan kierrätettäväksi noin viisi kiloa.” Valitettavasti tuosta lahjoitetusta viidestä kilosta alle kilo päätyy oikeasti myyntiin ja loput eivät…

Olen ollut töissä muutamia päiviä Fidan lajittelukeskuksessa ja siksi tiedän ihan omakohtaisesta kokemuksesta, että tällä hetkellä suurin osa Fidalle lahjoitetuista tekstiileistä ja asusteista on myyntiin kelpaamatonta. 15% on aivan roskaa ja 40% ns. kakkoslaatua (liian kulunutta, likaista, rikki, nyppyistä jne.). Vain 15% jatkaa matkaansa Lähetystorien rekeille. Musta se on kamalaa. Jengi ostaa huonolaatuista roskaa kaupasta ja sitten vaan dumppaa ne kierrätysorganisaatioitten harteille et hoitakaa te. Ei hyvä. Vaikka onkin olemassa organisaatioita jotka ovat erikoistuneet vaatteitten kierrättämiseen niin se ei silti poista kuluttajan vastuuta selvittää miten hänen ostamansa tekstiilit pitää käsitellä ja lajitella käytön jälkeen. Parasta olisi jos alunperinkin ostettaisiin laadukasta ja pidettäisiin siitä huolta (oikea pesu ja korjaus) jotta vaate olisi mahdollisimman pitkään käytössä.

Tuttuni kommentoi Facessa että jengi luottaa siihen että vaikka heidän lahjoittamansa vaatteet eivät olisikaan enää myyntikuntoisina niin niitä voi edelleen käyttää tai ne pitäisi käsitellä vaatekuiduksi. Mutta se onko vaate käyttökelpoinen on eri asia kuin myyntikelpoinen. Parhaimman tuoton (joita käytetään avustustyöhön ja hyväntekeväisyyteen) organisaatio saa siitä että vaate myydään kaupassa. Mutta jos haluaa vaatteensa kierrätettäväksi vaikka siinä on pikkuvikoja, likaa, nyppyjä jne niin kandee myydä ne itse kirpparilla eteenpäin tai hoitaa itse jotain muuta kautta. UFF ja FIDA eivät voi myydä kovin viallisia tuotteita kaupoissaan, sillä heidänkin on ajateltava mitä asiakkaat haluavat sieltä ostaa. Aina silloin tällöin kuulen jonkun kommentoivan sitä että kirppareilla on likaista ja sotkuista. Mieleni tekisi joka kerta kommentoida takaisin että “Niin onkin. Arvaa miksi? Koska me olemme sinne roudanneet kaikki paskat.” Jännä. Tilanne on erikoinen koska tekstiilikierrätysorganisaatioitten pitäisi innostaa kuluttajia kierrtättämään ja käymään kirppiksillä, ja samalla heille annetaan vuosi vuodelta vähemmän työkaluja tehdä näin.

Mites sitten vaateliikkeet? Niin he, joilta me ostamme kaiken tuon kertakäyttöisen roskan ja jotka tuovat sitä maahamme koko ajan lisää. Mielenkiintoista on myös se, että nykyisessä ympäristölakioppaassa (v. 2008) tekstiilien tuotantolaitoksille asetetaan tiukat raamit missä toimia ja miten käsitellä päästönsä ja jätteensä, mutta tekstiiliyrityksiä joilta jää myymätöntä varastoa, valmiita tuotteita tai tuotannosta ylijäänyttä materiaalia jätteeksi eli velvoiteta millään tavalla käsittelemään niitä. Suomessa ei ole enää montaa tekstiiliteollisuuslaitosta, joten vaatteitten valmistamiseen liittyvät ympäristölait koskevat vain harvoja. Vaatteitten maahantuojia on sen sijaan valtavasti. Kaatopaikalle päätyviä myymättömiä vaatteita ei myöskään tilastoida, joten vaatevuorten tarkka koko on täysi arvoitus. Ne kirjaimellisesti hävitetään sinne.

Suomessa on kehitteillä tekstiilimateriaalipankkipalveluita jotka keskitetysti käsittelisivät juurikin tätä myyntiin kelpaamatonta lumppua tekstiilikuiduksi, mutta koko homma on vielä hyvin alussa ja jätteeksi menevän tekstiilimateriaalin hyötykäyttö on Suomessa huomattavasti vähäisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Poistotekstiilien teollisessa hyödyntämisessä suurimpia ongelmia ovat keräyksen järjestäminen ja lajittelu, jotka helposti aiheuttavat suuria kustannuksia. Pelkkä keräys ei kuitenkaan ole hyödyntämistä, vaan tarvitaan myös toimijoita, jotka hyödyntävät poistotekstiilejä. Tällä hetkellä vain kaksi merkittävää toimijaa Suomessa hyödyntää poistotekstiilejä mekaanisesti kierrättämällä. Lisäksi on pieniä ompelimoita, kutojia sekä käsityö- ja designyrittäjiä, jotka käyttävät käytöstä poistettuja tekstiilejä materiaalina omissa tuotteissaan. Monille heistä ongelmana on löytää riittävästi tasalaatuista materiaalia. Materiaalin etsimiseen meneekin runsaasti aikaa ja lisäksi tarvitaan työvoimaa lajitteluun. Toivottavasti näitä yrittäjiä tulee pian lisää, sillä materiaalia kyllä löytyy ja toiminnasta tulee kannattavampaa kuin asiakkaita tulee lisää.

MAANANTAI. NYT MASENTAA. MITÄS SITTEN?

Jos nyt tämän jälkeen epäilet mitä sinun kannattaisi vaatteillasi tehdä niin käy katsomassa lähimmät kierrätyspisteet Kierrätys.info palvelun kautta (saa myös appiksi älypuhelimeen). Nyrkkisäntömä pitäisin sen että kaikki 90-luvun ja sitä vanhemmat vaatteet PITÄÄ lahjoittaa kierrätykseen vaikka niissä olisi pikkuvikoja. Ne eivät saa päätyä kaatikselle sillä emme saa vintagea enää mistään lisää ja sitä on vuosi vuodelta vähemmän kierrossa!! Vaatteet voi laittaa lahjoituksena keräyslaatikoitten kautta, mutta ne pitää pakata kunnolla muovikasseihin, ehkä useampaankin, ettei sadevesi ja lumi pääse niitä turmelemaan. Arvovaatteet, kengät, hatut ja laukut kandee taas viedä suoraan myymälään, koska ne eivät yleensä kestä keräyslaatikoitten painetta. Kukaan ei osta lytistynyttä käsilaukkua tai kenkiä. Kengät kannattaa myös pakata niin etteivät parit eksy toisistaan. 90-lukua uudemmissa vaatteissa, asusteissa ja teksiileissä kandee olla tarkkana. Jos se on likainen, kulunut, rikki jne. se tuskin päätyy myyntiin. Näitä pikkuviallisia vanhoja vaatteita kandee ekana mennä myymään itse kirppikselle ja sen jälkeen katsoa tarkkaan mitkä heittää roskikseen ja mitkä lahjoittaa kierrätykseen. Fida ja UFF-myymälöistä saa myös lisätietoa kun heille soittaa.

Lukemista:

Tekstiilikierrätyksen esiselvitys – Helena Hinkkala 2011 HAMK

Prevention Of Textile Waste – TemaNord 2012 (pdf on ilmainen)