Category: Bla bla bla

ostopahoinvointia

tate-museum-clothes-pile

Luin aamulla Hesarin sivuilta himoshoppaamisesta. Suosittelen lukemaan sen, jos missasit sen perjantain Nytissä. Artikkelin lukeminen ällötti minua about saman verran kuin alkoholisteista kertovat artikkelit. Shoppailusta tulee addiktio (= sairaus) silloin kun sitä ei tehdä tarpeeseen. Silti sanalla shopaholic on jotenkin hyväksyttävämpi kaiku kuin alcoholic-sanalla.. On myös jännä ettei valtiovaltaa tunnu kiinnostavan tämän tyyppisen addiktion hoitaminen ja parantaminen samalla tavalla kuin esim. alkoholismin tai kamankäyttäjien kohdalla. Uskon että jos yli oman tarpeen elävien elämää ohjattaisiin järkevämpään (ekologisempaan) suuntaan, myös yritykset lopettaisivat turhan tavarantuotannon. Himoshoppaajan elämäntyyli on ehkä kemiallisesti terveellisempää kuin tupakoitsijoitten tai alkkisten, mutta se on niin epäekologista ja sitä kautta ajattelematonta ja itsekästä, että tulee todella paha olo. Pelkästään jo lause “hemmotella itseään ostamalla” saa vatsani kääntymään ympäri.

Miksikö? Eikö shoppaajan kulutustottumukset ole hänen oma asiansa? Vastaan siihen näin. UFFin lajittelukeskukseen tuleva vaatemäärä on 2000-luvun alusta kolminkertaistunut. Kun vuonna 1990 vaatteita saapui UFF:lle 820 000 kiloa, oli vastaava luku kymmenen vuotta myöhemmin jo lähes neljä miljoonaa kiloa. Viime vuonna määrä kipusi yli yhdeksään miljoonaan kiloon. Tämä on tietenkin monien asioitten summa. Ostamamme halpatuotetut vaatteet ovat nykyään pelkkää paskaa. Ja kun ne eivät kestä käytössä kuin vain murto-osan siitä mitä 20 vuotta sitten, mutta niiden tuotanto kuluttaa paljon enemmän luonnonvaroja kuin aiemmin. Ja jos ostat roskaa, myös kirppareille päätyy roskaa. Suora seuraus on se, että kirppareitten laatuvalikoima on huonontunut merkittävästi ja hinnat kallistuneet. Kehitys on mitä huolestuttavin ekologisista näkökohdista ja tekstiilienkulutuksestamme on tullut järjetöntä, jopa sairasta. On selkeää, ettei asia ole kunnossa tai mitenkään tasapainossa, mutta kuluttajan on myönnettävä oma vastuunsa tuotantoketjussa ja muutettava kulutustottumuksiaan. Se, että meillä on mahdollista ylikuluttaa kaikkea länsimaissa, ei ole oikeutus käyttäytyä kuin leikkipuiston öykkärilapsi. Teemme sen nimittäin muun maailman kustannuksella.

Shoppailuholistit perustelevat ostokäyttäytymistään sillä, että taloutemme vaatii kuluttamista. Olen tästä heidän kanssaan tästä samaa, sekä eri mieltä. Kyllä, pitää kuluttaa, jotta yrityksillä riittää asiakkaita ja kauppa käy. Ei, turhan tavaran ostelu on vaan älytöntä ja sairasta. Jos haluaa kuluttaa järkevästi ja “hemmotella” itseään, niin ostaisivat mieluummin palveluja, eikä roskaksi muutamassa viikossa muuttuvaa tavaraa. Palveluitten kuluttaminen tukee paikallista taloutta ja luo työpaikkoja, mutta ei kuluta luonnonvaroja läheskään samalla tavalla kuin tavarantuotanto. Lisäksi kuluttamisen ympäristövaikutuksista tulisi lokaalimpia ja työvoiman eettisyysasiat olisivat kunnossa. Jos nainen kuluttaa suurimman osan palkastaan siihen että hän pukeutuu halpaan muoviin, en voi muuta kuin sääliä häntä. Hänen elämänsä on varmasti todella tyhjää. Eikö sen sijaan olisi parempi lähteä joogakurssille tai kehittää itseään jollain muulla (älyllisemmällä) tavalla, esim. lukemalla. En vaan tajua. Olemme jo muutenkin siinä tilanteessa, että valtion on palkattava tutkijoita miettimään mitä ihmettä tehdä kaikelle tälle jätteelle. Olemme velkaantumassa yli varojemme, roskavuoret kasvavat ja suurin osa kulutushyödykkeisiimme käytetystä energiasta ja luonnonvaroista tuodaan ulkomailta. Tilanne on kaikinpuolin absurdi kun sitä tarkastelee kokonaisuutena ja etäisyyden päästä.

Ystäväni kommentoivat facebookissa, että Hesarin jutun haastateltu henkilö oli vain 24-vuotias, siis nuori. Minusta 24-vuotias ei ole enää mikään teini tai nuori. Hän on jo 6 vuotta alkoholia käyttänyt ja autoa ajanut aikuinen. Jos tämä nainen käyttäisi edes murto-osan siitä (netti)kaupoilla käytetystä ajasta itsensä sivistämiseen, kehittämiseen ja lukemiseen niin tilanne olisi varmasti erilainen. Markkinamiehet ja yritykset luottavat nimenomaan siihen, että kuluttaja on tietämätön, hölmö ja johdateltavissa. Ostamme omasta mielestämme mielikuvia ja unelmia vaikka todellisuudessa kotimme täytyy arvottomalla roskalla. Tili tyhjenee, velkatilanne pahenee (sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla) ja luonnonvaroja kuluu järjettömiä määriä aivan turhaan. Maailmalla valmistetaan tällä hetkellä joka vuosi yhdeksän (9!) kertaa niin paljon vaatteita kuin mitä ostamme/kulutamme/käytämme. Eli jos ko. henkilö haluaa pitää edelleen muotiaddiktiostaan kiinni, suosittelisin hänen tekevän sen kirpputoreilla ja second hand myymälöissä.

Tänään Suvilahdessa järjestetään Kallio-Liikkeen ja Kierrätystehtaan jengin toimesta iso kirppis Kattilahallissa. Suosittelen pistäytymään, jos on “pakko” ostaa jotain. 

irti tavarasta

shopper-head

SPONSOROITU POSTAUS. Sisältää linkkejä yhteistyökumppanin sivuille. Elisa Kirja tarjosi minulle mahdollisuutta tutustua heidän sähköiseen kirjojenlatauspalveluun. Seuraavassa fiiliksiä siitä. Varoitus, seuraava teksti saattaa aiheuttaa positiivisia muutoksia kulutuskäyttäytymisessäsi.

Tänä iltana oli harvinainen yllättävä vapaailta. Ajattelin ensin lähteä rimpsalle, mutta sitten onneksi muistin että minullahan on yksi mielenkiintoinen teos padissä lukematta! Olipa hyvä. Parin sitruunainkiväärikupposen jälkeen olinkin päätökseeni jo todella tyytyväinen. Huomenna pääni olisi päänsäryn sijaan täytetty uusilla ajatuksilla, faktoilla, argumenteilla, intohimolla ja inspiraatiolla. Win.

Yksi tämän blogin päätavoitteista on mm. itsetekemisen kautta antaa inspiraatiota järkevämpään ja ekologisempaan muodin kuluttamiseen. Latasin viikko sitten Elisa Kirja-palvelun kautta Kari Ojalan vuonna 2009 ilmestyneen teoksen nimeltä Irti Tavarasta. Sitä kuvaillaan näin: “Aineellinen kulutus, eli tuotteiden valmistaminen, käyttö ja hävittäminen on ympäristöongelmien ja ilmastonmuutoksen perimmäinen syy. Omistajalleen tuotteet tuovat paitsi iloa ja hyötyä, myös huolta ja murhetta. Harkitsevan kuluttajan vaihtoehto tavaravuorelle on harvojen mutta hyvien tuotteiden hankkiminen, yhteisomistus, vuokraaminen tai tavaran korvaaminen palveluilla. Mutta kuinka esineiden kertymiseltä voi välttyä, millaisissa tavaroissa on kestäviä arvoja, ja kuinka liiasta materiasta pääsee eroon? Irti tavarasta auttaa ymmärtämään ja parantamaan suhdettasi tavaraan, omistamiseen ja kuluttamiseen. Miksi ostat, minkä vuoksi haluat tavaraa, mitä tavaramaailma sinulle merkitsee ja antaa; voisitko kukaties löytää sen tilalle kestävämpiä arvoja ja paremman elämän? Ja pelastaa samalla maapallon.”

Kirjan ratkaisu ilmastonmuutokseen, jätekysymyksiin, ympäristön ja eliöstön tuhoutumiseen ja luonnonvarojen  hupenemiseen on kulutuksen omakohtainen säätely ja järkeistäminen. Kuulostaa sinänsä yksinkertaiselta, koska se on jotain mitä me kaikki voimme tehdä. Mutta haluan tietää tarkemmin mitä ja miksi. Aina kun kukaan alkaa puhumaan kulutuksen vähentämisestä, on porukan keittiöekonomi heti muistuttamassa talouskasvusta ja siitä miten jatkuva kulutus on hyvinvointiyhteiskuntamme selkäranka. Bla bla bla. Päätin lukea tämän kirjan siksi, jotta saan lyötyä ensi kerralla tuolle tyypille jauhot suuhun. Kosto tulee olemaan suloinen.

Voihan näistä asioista tietenkin lukea myös lehdistä ja netistä, mutta niiden tieto tuppaa olemaan hyvin pintapuolista. Pidin kirjassa erityisesti siitä, että asiaa oli tarkasteltu useasta näkökulmasta, pohtien eri vaihtoehtoja ja samalla kirjoitettu niin helppolukuisesti, että taviskin sen ymmärtää. Se selittää kulutustottumuksiemme taustoja ja auttaa ymmärtämään toimintatapojamme. Samalla se myös kertoo mitä vaikutuksia toiminnallamme on, mikä auttaa näkemään asemamme (kuluttajana) laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin.

irtitavarasta_sisällys

Ensimmäisessä luvussa ladotaan faktat pöytään. Vaikka olenkin lukenut kulutus-, jätteenkäsittely ja kierrätysasioista mielestäni aika paljon, teksti antaa minulle lisää mietittävää. Tulee itsekäs olo, mutta samalla korjaan muutamia olettamuksiani. Mieleen tulee taas se miten niin moni meistä käyttää kulutushyödykkeitä ja shoppailua jonkinmoisena ajanvietteenä, “hemmotteluna” ja itsensä palkitsemisena. Täytämme shoppailulla tyhjyyttä. Silti olemme vuosi vuodelta masentuneempia ja onnettomampia. Aika kalliita “masennuslääkkeitä” sanoisin. Monelle ei tulekkaan mieleen, että nykyinen markkinataloutemmehan haluaa nimenomaan pitää meidät onnettomina. Tyytymättömälle ja huonolle itsetunnolle kun on huomattavasti helpompi myydä kaikkea, uudelleen ja uudelleen. Siihenhän suurin osa mainoksista perustuu. Siihen että emme ole tyytyväisiä siihen mitä olemme tai mitä meillä on. Pakko saada lisää. Heti.

Kun suomalaisilta on kysytty mitkä ovat hänelle tärkeimmät onnellisuuden tekijät, tulot, varallisuus ja korkea elintaso mainitaan vasta sijalla 19. Turvattu perustoimeentulo on viidentenä, heti perheen ystävyyssuhteitten ja terveyden jälkeen. Suomalaiset eivät siis kaipaa materiaa ja mammonaa vaan he haluavat lähinnä pärjätä arjessa, mieluummin omin neuvoin ja lähipiirin tukemana. Maagisena rajana pidetään n. 20 000 euron vuosituloja, joilla katetaan perustarpeet. Sen jälkeen muuhun kuluttamiseen riittää rahaa, mutta isommat tulot eivät enää takaakkaan tutkimuksen mukaan onnelllisuutta, päinvastoin. Korkeamman tulotason haittailmiönä mainitaan mm. stressaavampi työelämä, kasvaneet suorituspaineet ja sitä seuraavat avioerot. Yhteisöllisyyden tunne ja luottamus kanssaihmisiin vähentyy. Allekirjoitan em. täysin. Olen voinut nyt henkisesti paljon paremmin kun lähdin hyväpalkkaisesta päivätyöstäni tekemään freelancerinä hommia. Työni on tänä päivänä erittäin mielenkiintoista, palkitsevaa ja antoisaa. Jotain sellaista, mitä ylityöt ja kuukausipalkka ei tuonut minulle enää moneen vuoteen. Voin henkisesti paremmin myös siksi, koska pitkästä aikaa koen ammattini yhteiskunnallisesti hyödylliseksi ja sitä kautta tärkeäksi. Olen myös opetellut elämään vähemmällä materialla. Näin 9kk testin jälkeen en koe luopuneeni mistään, mutta olen saanut niin paljon lisää.

Jorma Mikkonen, Lassila & Tikanojan yhteiskuntasuhdejohtaja ja Ympäristöyritysten liiton puheenjohtaja, kirjoitti aiemmin viikolla erittäin mielenkiintoisen jutun Taloussanomiin siitä miten kierrätys on uusi megabisnes. Suosittelen lukaisemaan myös sen läpi, jos missasit sen. Jos minulta kysytään, panostaisin tässä maassa talouskasvun turvaamiseksi palvelualoihin, -ammatteihin ja luoviin aloihin. Emme voi ikinä täysin estää sitä etteivätkö kiinalaiset valmistaisi tiettyjä juttuja edullisemmin, mutta voimme mielestäni keskittyä siihen missä olemme hyviä eli innovaatioihin. Suomi on DIY-maa. Olemme rakentaneet kaiken sodan jälkeen tyhjästä, itse. Kaikki tutkimukset sanovat sitä, että kuluttajat haluavat tänä päivänä ostaa enemmän elämyksiä ja kokemuksia kuin jotain konkreettista. Siksi järjestän mieluummin työpajoja kuin myyn omia tuotteitani. Näkisinkin, että jos haluaa olla mukana seuraavassa teollisessa vallankumouksessa kannattaa keskittyä mm. kierrätykseen, kestävään kehitykseen, paikallisuuteen ja siihen liittyviin ammatteihin. Trashionista on kierrätysmuodin ja kierrätystyylin ammattilainen.

Tulen palaamaan tämän kirjan ajatuksiin vielä myöhemmin, sillä minun on todennäköisesti luettava kirja läpi muutaman kerran. Ajattelin ostaa se myös printtiversiona, jotta voin lainata ja kierrättää sen ystäväpiirini läpi. Sähköistä kirjaa kun en voi lainata 😛 Kirja maksaa Elisa Kirjalla elektronisena 18,50. Se on noin kolmen viinilasillisen hinta baarissa (ei sisällä narikkaa ja bussia tai taxia kotiin). Lisäksi väittäisin, että tämä kirja maksaa itsensä takaisin jo seuraavalla kerralla kun lähdet kauppaan. Viisi tähteä, suosittelen.

KARI OJALA: IRTI TAVARASTA, ISBN 978-952-99593-9-6
270 sivua, ovh 28 €, ilmestynyt syyskuussa 2009.

Kuvat: Tumblr ja Etukeno.

irtitavarasta_p124

siivouspäivä 31.8.

Siivouspäivä-Kahden-Kauppa

Huomenna on taas valtakunnallinen Siivouspäivä. Jippii!! Se tarkoittaa sitä että kuka tahansa voi laittaa kirppispöydän minne vaan, puistoon, kadulle, oman talon eteen. Jos olet menossa myymään, merkkaa myyntipöytäsi Siivouspäivän kartalle. Sieltä voi myös katsastaa mielenkiintoiset myyjät.  Älypuhelimeen voi ladata myös appin, olla paikkoja voi selata omalla puhelimellaan matkan päällä. Sovellus on sekä Androidille että iPhonelle ja iPadille. Google Playsta ja AppStoresta nimellä Siivouspäivä. Itse ajattelin olla kaupantätinä Palonin edessä (Eerikinkatu 7, Helsinki). Rekille tulee vaatteita, kenkiä ja koruja. Ehkäpä joitakin sisustustavaroita ja muotikirjoja jos vain jaksan kantaa ne paikalle. Siivouspäivän facebookista kannattaa käydä katselemassa kuvia edellisistä tapahtumista. Sieltä voi bongata hauskoja ideoita siihen miten tavarat kannattaa laittaa nätisti esille. 

Siivouspäivän idea ei ole vain myydä omia kamojaan, vaan se on erinomainen mahdollisuus laittaa kodin ylimääräiset romut kiertoon oikeaoppisesti. Vaikka et olisikaan siis menossa myymään tai ostoksille, kannattaa kaapit silti siivota tarpeettomasta roinasta ja toimittaa eteenpäin, sillä se on päivän aikana tehty todella helpoksi. Varsinkin meille autottomille kaupunkilaisille. Mm. Kierrätyskeskus ja moni muu taho ottaa tarpeettomaksi jäänyttä, mutta käyttökelpoista tavaraa vastaan kierrätyspisteissä

Siivouspäivä-logo

Kierrätyskeskuksen autoihin ja kontteihin voi tuoda seuraavanlaista tavaraa: käyttökelpoisia kodin pientavaroita, astioita, kirjoja, vaatteita, kenkiä, lastentarvikkeita, urheilutarvikkeita, leluja sekä uudelleen käyttöön kelpaavia sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Kierrätyskeskus vastaanottaa tavaraa kaikissa Siivouspäivän kierrätyspisteissä. Kierrätyskeskus pitää myös Helsingin toimipisteet (Hietalahti ja Kyläsaari) Siivouspäivänä 31.08. avoinna klo 9-15.

Stena Technoworld vastaanottaa sähkö- ja elektroniikkaromua sekä metalliromua: tietokoneet, hiiret, näppäimistöt, puhelimet, laturit, soittimet, kaiuttimet, kuulokkeet, paristot, pienakut, lamput, loisteputket, pesukoneet, jääkaapit, pakastimet, johdot, piuhat, telkkarit, radiot, stereot, kahvinkeittimet, leivänpaahtimet, sähkövatkaimet, tehosekoittimet, työkalut, metalliset puutarhakalusteet, lastenvaunut, grillit, lämpöpatterit, metalliesineet, lamput, imurit. Stena ei vastaanota ongelmajätteitä. Kaikki materiaalit kierrätetään ympäristöystävällisesti teollisuuden raaka-aineeksi ja tallenteita sisältävät laitteet tuhotaan tietoturvallisesti! Stena vastaanottaa tavaraa Karhupuistossa.

UFFin kierrätyslaatikoihin voi tuoda puhtaita, ehjiä vaatteita, tekstiilejä ja kenkiä. Keräysaatikot löytyvät kaikista Siivouspäivän kierrätyspisteistä.

Fidan auto kiertelee Helsingin keskustan myyjäkeskittymissä klo 13-18. Fidan kierrätysautoille voi tuoda kaikkea puhdasta ja hyväkuntoista tavaraa, kuten huonekaluja, pientavaraa ja vaatteita.

Lassila & Tikanoja vastaanottaa metalliromua kuten työkaluja, polkupyöriä, metallisia lastenvaunuja, vanteita, metalliputkia ja metallisia puutarhakalusteita. Yhtiö vastaanottaa myös sähkö- ja elektroniikkaromua kuten televisioita, mikroaaltouuneja, AV-laitteita, tietokoneita, puhelimia, ruohonleikkureita, grillejä ja lämpöpattereita. Ei kuitenkaan isoja laitteita kuten jääkaappeja tai liesiä. Lisäksi Lassila & Tikanoja vastaanottaa vaarallisia jätteitä (ent. ongelmajätteet) kuten akkuja, paristoja, hehkulamppuja ja loisteputkia. Nestemäisiä vaarallisia he eivät valitettavasti pysty ottamaan vastaan. Ne pitää toimittaa sortti-asemalle. Lassila & Tikanoja vastaanottaa tavaraa Siivouspäivänä Myyrmäen ja Fredrikintorin kierrätyspisteissä.

Siivouspäivä-Poikaystävän-vaatteet

Kuvat: “Kahden kauppa” Kumpulassa ja “Kaikki vanha kiertoon halvalla”. Kuvaaja Jaakko Blomberg.

Jos sen voisi antaa ystävälle lahjaksi, sen voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen

Trashion-kierrätysmuoti-Outi-Pyy-Mikko-Rasila-2

Upeeta, olet siis tehnyt päätöksen lahjoittaa vanhoja vaatteitasi ja muita tavaroita hyväntekeväisyyteen. Onneksi olkoon. Suosittelen kuitenkin käymään niitä ensin hieman läpi, jotta et lahjoita järjestöille mitään sellaista mitä he eivät pysty jälleenkäsittelemään. Hyvänä sääntönä voisi pitää sitä että “Jos sen voisi antaa ystävälle lahjaksi, sen voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen”. Alla pikaopas kodin tavarakierrätykseen:

NAISTEN JA LASTEN VAATTEET: Kierrätykseen lahjoitettavien vaatteitten tulee olla puhtaita (pestyjä) ja niissä ei saisi olla nukkaantumia, tahroja tms. Tarkista vetoketjut, napit ja kulumat.  Jos vaatteessa on vetoketju rikki tai siitä puuttuu nappeja, ei se valitettavasti kelpaa jälleenmyytäväksi. Ompele nappi takaisin, niin sen voi lahjoittaa. Hanki nukanpoistaja ja siisti vaatteet ennen lahjoitusta. Lahjoitettavien sukkien ja alusvaatteitten pitää olla lähen uudenveroisia. Poikkeuksena ovat vintage ja retrovaatteet (70-lukua ja vanhempaa) . Niissä menee läpi pikkuvialliset ja kuluneetkin, mutta uudemmissa, varsinkin 2000-luvulla valmistetuissa ollaan kierrätysjärjestöillä todella tarkkoja. Sanoisinkin että vintage- ja retrovaatteet kannattaa lahjoittaa aina kierätykseen, sillä niitä ei valmisteta enää.  MIESTEN VAATTEET: Periaatteessa sama juttu kuin naisten vaatteissakin, mutta tarkista lisäksi kauluksen sisäpuoli ja kainalot. Niissä ei saa olla tahroja tai kellastumaa.  ASUSTEET: Kenkiä lahjoittaessa pitää olla todella tarkka. Jos pohjissa on pahat kulumat, kenkä on linttaanastuttu tai korko rikki niin sitä ei voi lahjoittaa. Tämän takia esimerkiksi vain harvat lenkkarit ja miestenkengät läpäisevät seulan. Poikkeuksena jälleen vintage ja retroasusteet. Niissä pikkuviat ja kulumat ovat ok. Kengät, laukut, hatut ja muut asusteet kannattaa viedä aina suoraan myymälään. Keräilylaatikoissa ne joutuvat valtavaan paineeseen, jossa moni kaunis hattu ja laukku on lytistynyt myyntikelvottomaksi. Kengät kannattaa pakata pareittain muovipussiin, jotta pari säilyy yhdessä. Asusteitten sisään (varsinkin laukut ja hatut) tulee laittaa sanomalehteä, jotta ne säilyttävät muotonsa kuljetuksissa.

Trashion-kierrätysmuoti-Outi-Pyy-Mikko-Rasila-4

KODIN TEKSTIILIT: Verhot (varsinkin vintagekankaiset) voi lahjoittaa kierrätykseen, vaikka niissä olisi valoraitoja tai muita vaalentumia. Lakanoitten ja pyyhkeitten kanssa ollaan tarkempia. Jos niissä on tahroja tai kellastumia ne kannattaa kierrättää kotona siivousrätteinä, eikä lahjoittaa. Matot ja muut raskaammat tekstiilit olisi hyvä tampata ennen lahjoitusta. ASTIAT: Lasitavara ja posliini kannattaa aina viedä suoraan myymälään, sillä ne harvoin säilyvät keräilylaatikoista ehjinä. Pakkaa astiat sanomalehteen tai kodintekstiilien väliin. KIRJAT JA TAIDE-ESINEET: Kaikki muut kirjat ja lehdet kelpaavat kierrätettäviksi, paitsi tiedoiltaan vanhentuneet tietokirjasarjat. Viikkolehtiä voi kierrättää myös naapureitten kesken. Jos taide-esineen historia ja tekijä on tiedossa, se kannattaa laittaa tavaran mukaan post-it lapulla. Näin järjestöille on helpompaa hinnoitella tuote oikein myymälässä. MUSIIKKI JA ELOKUVAT: Vanhat LP-levyt, uudet CD:t ja DVD:t kannattaa aina viedä kierrätykseen jos ne ovat vielä ehjiä. VHS-kasettit eivät kelpaa tällä hetkellä jälleenmyytäväksi, mutta Kierrätyskeskukselta voi kysyä, voiko niitä käyttää materiaalina heidän työpajoissaan. TEKNIIKKA: Lahjoita vain toimivaa tekniikka. Johdot, laturit ja muut sen sellaiset olisi hyvä merkata lapulla tai teipillä, mitä ne ovat, esim. tv-kaapeli jne. Tarkista että lahjoitettavissa laitteissa on virtajohto mukana, teipattuna laitteen kylkeen muovipussissa.

Lahjoituksia ottavat vastaan Suomessa mm. seuraavat organisaatiot:

Mitäs sitten niille tavaroille ja vaatteille, joita en voi lahjoittaa? Mene ensimmäisenä myymään niitä itse kirpparille tai lahjoita ystäville. Jos ei mene kaupaksi, lahjoitettavaksi kelpaamattomat vaatteet tulisi laittaa energiajätteeseen. Jos sellaista laatikkoa ei ole taloyhtiössä, vaatteet pitää heittää sekajätteeseen muiden roskien kanssa. Tässä vielä tarkempi pikaopas yleisimmille lahjoitettaville tavaroille. Lataa myös kännykkääsi Kierrätys App. Lähimmän kierrätyspisteen eri tavaroille näet täältä. Lue myös postaukseni vuonna 2016 voimaan tulevasta uudesta jätelaista.

On kivaa raahata kaupoilta kotiin kaikenlaista, mutta kuluttajan vastuu on myös kierrättää kaikki hankkimansa materia oikeaoppisesti. Kun käy omia tavaroitaan läpi, kannattaa myös miettiä sitä ostatko jatkossa tavaroita joilla on elämää myös meidän jälkeemme vai onko suurin osa ostoksistasi vain roskaa.

Kuvat: Trashion-kirja (Atena), valokuvaaja Mikko Rasila, vaatteet: OutsaPop Trashion.

Trashion-kierrätysmuoti-Outi-Pyy-Mikko-Rasila-3

ensikosketus elisa kirjaan

books

SPONSOROITU POSTAUS. Sisältää linkkejä yhteistyökumppanin (Elisa Kirja) sivuille.

Tunnustan. En lue juurikaan kirjoja, joissa ei ole paljon isoja kauniita kuvia. Kirjahyllyni on laaja, mutta se käsittää lähinnä käsityö- ja muotikirjoja, Tank Girl ja Witchblade -sarjakuvia ja muutaman scifiromaanin. Valikoimani rajoittuneisuus johtuu osittain ammatistani ja osittain siitä, että minulla on luetunymmärtäminen todella huono, mutta pystyn prosessoimaan valtavat määrät kuvallista ja visuaalista aineistoa valokuvamuistini ansiosta. Siksi en koe kaunokirjallisuutta niin mieleisiksi. Kun Suomen Blogimedia kertoi yhteistyöstämme Elisa Kirjan kanssa, innostuin, mutta samalla minua jännitti aika paljon. Minulla oli vahva tunne siitä, että tästä trashionistasta tulisi tämän yhteistyön amatööri ja kontrolliryhmä.

Olisin kirjoittanut palvelusta jos viikkoja sitten, mutta asun digitaalisen verkoston mustassa aukossa enkä seurustele enää nörtin kanssa. Asunnossani Kalliossa on sohvankokoinen langattomien verkkojen sokea piste, missä harva kännykkä, pädi tai läppäri saa yhteyden ulkomaailmaan ongelmitta. Edes kaikki tekstiviestit eivät lähde eivätkä kaikki puhelut tule läpi. Jos haluan varmistua siitä että tekstarit lähtevät, on minun käveltävä eteiseen lähettämään ne. Wifi-verkollani on vähintäänkin erikoinen ja päivän tunnelmasta riippuvainen persoonallisuus. Voi olla että myös käyttäjässä on vikaa tai että laitteen ja asukkaan persoonallisuushäiriöistä on löydettävissä joku yhteys. Mene ja tiedä. Elisalta saamani Samsungin pädin liittäminen kodin verkkoon i-alkuisessa laiteympäristössä ei mennyt ihan putkeen. Vaikka minulla on lehmän hermot, tekniikka voitti ja padi ja Elisa Kirja app pysyivät hiljaisena yli kuukauden. Onneksi Elisan porukat hoitivat asian kuntoon vikkelästi heti kun saivat tietää asiasta, sillä Soneran (jolle maksan maltaita 110 megan nettiyhteydestäni) asiakaspalvelun ratkaisu ongelmatilanteeseen oli soitto modeemilaitteen valmistajalle tai etsiä ratkaisua Googlesta. Että tuota. Vaihtaisin tässä vaiheessa operaattoria, jos taloyhtiööni kulkisi muita piuhoja.

käsityökirjasto

Palaan Elisa Kirjan sisältöön lähipäivinä, kunhan olen tutustunut siihen syvällisemmin. Kärsimättömimpien kannattaa vilkaista se jo heti, netistä tai padiltä. Elisa Kirja lahjoitti teille kaksi alennuskoodia:

LUKIJALAHJA 1:
Elisa tarjoaa teille yhden maksuttoman LongPlay-artikkelin (jonkun numeroista 1–5). LongPlay julkaisee suomalaista laatujournalismia sähköisessä muodossa ja kaikki toimittajaystäväni ovat olleet tästä palvelusta kovin innoissaan. Muutaman kymmenen sivun mittaisissa tutkivan journalismin jutuissa on mm. tutkittu suomalaista ihmiskauppaa ja Himasen etiikkaa. Kun hankit LongPlay-artikkelin, käytä maksaessasi koodia OUTI1.

LUKIJALAHJA 2:
Saat 10 % alennuksen kaikesta Elisa Kirja -palvelun normaalihintaisesta sisällöstä. Rekisteröidy palveluun ja käytä maksaessasi alennuskoodia OUTI2.

Käykää siis ihmeessä katsastamassa palvelu ja lataamassa sieltä luettavaa! Syksy on tullut ja sen mukana on ihanaa käpertyä kotiin hyvän lukemisen ja villasukkien kanssa. Nyt pitäisi vaan tietää kuka perustaisi ensimmäisen padikirjapiirin? Ja kuuluuko siihen IT-tuki?

Elisa-Kirja-1

Ylin kuva: Pinterest.

hyvä tyyli ei synny kertaostoksena

Outi-Pyy-Meri-Björn-Improbatur-1

Iltalehden nettisivuilla ilmestyi tänään kolumnini tyylistä. Näin se meni.

Hyvä tyyli on kiinni perusasioista. Ensimmäisenä arvostan hyvää ryhtiä, sillä se on kauniin pukeutumisen A ja O. Kalleinkin designermekko näyttää kamalalta, jos sen kantajalla on huono ryhti. Hymy ei maksa mitään ja tekee kauniiksi nopeammin kuin mikään valokynä tai meikkivoide. Nainen, jolla on ilmeikkäät hymyrypyt silmäkulmissa, on aina kaunis meikkaamattomanakin. Kunnon yöunet auttavat myös saamaan pilkettä silmäkulmaan ja rennon olemuksen. Viimeisenä mainitsisin hyvät ja mukavat kengät. En koskaan osta kenkiä, joissa ei ole hyvä kävellä. Kun jalkoihin alkaa sattua, niin hymy karisee naamalta ja ryhti katoaa sekunneissa. Käsityökoulussa opin, ettei kireä ole sama asia kuin istuva. Vaatteeseen on jäätävä hieman tilaa, jotta se näyttää kauniilta ja siinä pystyy liikkumaan. Mattakankaat näyttävät usein tyylikkäämmiltä kuin kiiltäväpintaiset.

“Hyvä tyyli ei synny kertaostoksena”, kiteytti ystäväni Hanna Linkola omintakeisen ja kestävän pukeutumisen olemuksen tehdessämme Trashion-kirjaa. Mielestäni hän osui asian ytimeen. Hyvä tyyli on hidasta muotia. Se muovautuu ajan kanssa persoonan mukaan eikä ole riippuvainen kauden trendeistä. Tyyli ja vaatetus tukevat kantajansa persoonaa ja päivän fiilistä, ei päinvastoin. Se on linjassa henkilön ajatusmaailman kanssa, eikä sitä voi leikkaa-liimata postimyyntikatalogista ja naistenlehden muotijutusta. Hyvä tyyli ei ole kuppikoko tai lantionympärys. Se on korvien välissä. Oman tyylin löytyminen on kiinni siitä, miten hyvin tunnet itsesi ja miten annat sen näkyä vaatteissasi.

Oma tyylini on kehittynyt viimeisen 15 vuoden aikana. Siihen on vaikuttanut muun muassa rahatilanne, arvomaailmani ja elämäni merkittävät käännekohdat. Luokittelisin sen itse yhdellä sanalla klassiseksi, koska minua viehättävät ajattomuus, laatu, selkeys ja vaatekappaleet, jotka ovat aina muodissa. Silti tyylini ei ole tylsää tai minimalistista, vaan rikasta, vaihtelevaa ja huumoripitoista.

Vaatekaappini sisältö koostuu lähinnä tarkoin valituista kirpparilöydöistä, hyvin istuvista farkuista, laadukkaista nahka- ja villavaatteista, selkeästä väripaletista, muutamasta vintage-harvinaisuudesta ja noin 12 parista kenkiä. Silti minua ei voi laatikoida pukeutumistyylini mukaan, koska en noudata yhtä tiettyä tapaa. Tyylini on sekoitus 80-luvun klassikoita, 90-luvun club kidiä, 40-luvun glamouria, poikatyttöä, punkkia, goottia, modernistia, bohoa ja uusmystiikkaa. Yhtenä päivänä voin olla teddy boy, toisena Hitchcockin nainen ja kolmantena Eira-mummo. Tyylien vaihtelu tekee pukeutumisesta leikin, jolla voin ilmentää päivän olotilaa ja pitää hauskaa. Minua kiinnostaa muodin historia, sillä se on aina kulkenut käsi kädessä maailmanpoliittisen ja taloustilanteen mukaan. Se on aikamme ilmentymä, josta voi päätellä paljon kansakunnan tilasta. Arvostan kädentaitoja ja aitoja asioita. Vaatteet ja pukeutuminen ovat minulle taidetta, jota voin luoda joka päivä.

Kirjoitin OutsaPop Trashionin puolelle vielä syväluotaavamman jutun juhlapukeutumisesta. Siinäkään ei puhuta hirveäsi itse vaatteista vaan lähinnä siitä miten niitä kannetaan.

Kuva: Meri Björn / Improbatur-lehti