SPONSOROITU POSTAUS. Sisältää linkkejä yhteistyökumppanin sivuille. Elisa Kirja tarjosi minulle mahdollisuutta tutustua heidän sähköiseen kirjojenlatauspalveluun. Seuraavassa fiiliksiä siitä. Varoitus, seuraava teksti saattaa aiheuttaa positiivisia muutoksia kulutuskäyttäytymisessäsi.

Tänä iltana oli harvinainen yllättävä vapaailta. Ajattelin ensin lähteä rimpsalle, mutta sitten onneksi muistin että minullahan on yksi mielenkiintoinen teos padissä lukematta! Olipa hyvä. Parin sitruunainkiväärikupposen jälkeen olinkin päätökseeni jo todella tyytyväinen. Huomenna pääni olisi päänsäryn sijaan täytetty uusilla ajatuksilla, faktoilla, argumenteilla, intohimolla ja inspiraatiolla. Win.

Yksi tämän blogin päätavoitteista on mm. itsetekemisen kautta antaa inspiraatiota järkevämpään ja ekologisempaan muodin kuluttamiseen. Latasin viikko sitten Elisa Kirja-palvelun kautta Kari Ojalan vuonna 2009 ilmestyneen teoksen nimeltä Irti Tavarasta. Sitä kuvaillaan näin: “Aineellinen kulutus, eli tuotteiden valmistaminen, käyttö ja hävittäminen on ympäristöongelmien ja ilmastonmuutoksen perimmäinen syy. Omistajalleen tuotteet tuovat paitsi iloa ja hyötyä, myös huolta ja murhetta. Harkitsevan kuluttajan vaihtoehto tavaravuorelle on harvojen mutta hyvien tuotteiden hankkiminen, yhteisomistus, vuokraaminen tai tavaran korvaaminen palveluilla. Mutta kuinka esineiden kertymiseltä voi välttyä, millaisissa tavaroissa on kestäviä arvoja, ja kuinka liiasta materiasta pääsee eroon? Irti tavarasta auttaa ymmärtämään ja parantamaan suhdettasi tavaraan, omistamiseen ja kuluttamiseen. Miksi ostat, minkä vuoksi haluat tavaraa, mitä tavaramaailma sinulle merkitsee ja antaa; voisitko kukaties löytää sen tilalle kestävämpiä arvoja ja paremman elämän? Ja pelastaa samalla maapallon.”

Kirjan ratkaisu ilmastonmuutokseen, jätekysymyksiin, ympäristön ja eliöstön tuhoutumiseen ja luonnonvarojen  hupenemiseen on kulutuksen omakohtainen säätely ja järkeistäminen. Kuulostaa sinänsä yksinkertaiselta, koska se on jotain mitä me kaikki voimme tehdä. Mutta haluan tietää tarkemmin mitä ja miksi. Aina kun kukaan alkaa puhumaan kulutuksen vähentämisestä, on porukan keittiöekonomi heti muistuttamassa talouskasvusta ja siitä miten jatkuva kulutus on hyvinvointiyhteiskuntamme selkäranka. Bla bla bla. Päätin lukea tämän kirjan siksi, jotta saan lyötyä ensi kerralla tuolle tyypille jauhot suuhun. Kosto tulee olemaan suloinen.

Voihan näistä asioista tietenkin lukea myös lehdistä ja netistä, mutta niiden tieto tuppaa olemaan hyvin pintapuolista. Pidin kirjassa erityisesti siitä, että asiaa oli tarkasteltu useasta näkökulmasta, pohtien eri vaihtoehtoja ja samalla kirjoitettu niin helppolukuisesti, että taviskin sen ymmärtää. Se selittää kulutustottumuksiemme taustoja ja auttaa ymmärtämään toimintatapojamme. Samalla se myös kertoo mitä vaikutuksia toiminnallamme on, mikä auttaa näkemään asemamme (kuluttajana) laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin.

Ensimmäisessä luvussa ladotaan faktat pöytään. Vaikka olenkin lukenut kulutus-, jätteenkäsittely ja kierrätysasioista mielestäni aika paljon, teksti antaa minulle lisää mietittävää. Tulee itsekäs olo, mutta samalla korjaan muutamia olettamuksiani. Mieleen tulee taas se miten niin moni meistä käyttää kulutushyödykkeitä ja shoppailua jonkinmoisena ajanvietteenä, “hemmotteluna” ja itsensä palkitsemisena. Täytämme shoppailulla tyhjyyttä. Silti olemme vuosi vuodelta masentuneempia ja onnettomampia. Aika kalliita “masennuslääkkeitä” sanoisin. Monelle ei tulekkaan mieleen, että nykyinen markkinataloutemmehan haluaa nimenomaan pitää meidät onnettomina. Tyytymättömälle ja huonolle itsetunnolle kun on huomattavasti helpompi myydä kaikkea, uudelleen ja uudelleen. Siihenhän suurin osa mainoksista perustuu. Siihen että emme ole tyytyväisiä siihen mitä olemme tai mitä meillä on. Pakko saada lisää. Heti.

Kun suomalaisilta on kysytty mitkä ovat hänelle tärkeimmät onnellisuuden tekijät, tulot, varallisuus ja korkea elintaso mainitaan vasta sijalla 19. Turvattu perustoimeentulo on viidentenä, heti perheen ystävyyssuhteitten ja terveyden jälkeen. Suomalaiset eivät siis kaipaa materiaa ja mammonaa vaan he haluavat lähinnä pärjätä arjessa, mieluummin omin neuvoin ja lähipiirin tukemana. Maagisena rajana pidetään n. 20 000 euron vuosituloja, joilla katetaan perustarpeet. Sen jälkeen muuhun kuluttamiseen riittää rahaa, mutta isommat tulot eivät enää takaakkaan tutkimuksen mukaan onnelllisuutta, päinvastoin. Korkeamman tulotason haittailmiönä mainitaan mm. stressaavampi työelämä, kasvaneet suorituspaineet ja sitä seuraavat avioerot. Yhteisöllisyyden tunne ja luottamus kanssaihmisiin vähentyy. Allekirjoitan em. täysin. Olen voinut nyt henkisesti paljon paremmin kun lähdin hyväpalkkaisesta päivätyöstäni tekemään freelancerinä hommia. Työni on tänä päivänä erittäin mielenkiintoista, palkitsevaa ja antoisaa. Jotain sellaista, mitä ylityöt ja kuukausipalkka ei tuonut minulle enää moneen vuoteen. Voin henkisesti paremmin myös siksi, koska pitkästä aikaa koen ammattini yhteiskunnallisesti hyödylliseksi ja sitä kautta tärkeäksi. Olen myös opetellut elämään vähemmällä materialla. Näin 9kk testin jälkeen en koe luopuneeni mistään, mutta olen saanut niin paljon lisää.

Jorma Mikkonen, Lassila & Tikanojan yhteiskuntasuhdejohtaja ja Ympäristöyritysten liiton puheenjohtaja, kirjoitti aiemmin viikolla erittäin mielenkiintoisen jutun Taloussanomiin siitä miten kierrätys on uusi megabisnes. Suosittelen lukaisemaan myös sen läpi, jos missasit sen. Jos minulta kysytään, panostaisin tässä maassa talouskasvun turvaamiseksi palvelualoihin, -ammatteihin ja luoviin aloihin. Emme voi ikinä täysin estää sitä etteivätkö kiinalaiset valmistaisi tiettyjä juttuja edullisemmin, mutta voimme mielestäni keskittyä siihen missä olemme hyviä eli innovaatioihin. Suomi on DIY-maa. Olemme rakentaneet kaiken sodan jälkeen tyhjästä, itse. Kaikki tutkimukset sanovat sitä, että kuluttajat haluavat tänä päivänä ostaa enemmän elämyksiä ja kokemuksia kuin jotain konkreettista. Siksi järjestän mieluummin työpajoja kuin myyn omia tuotteitani. Näkisinkin, että jos haluaa olla mukana seuraavassa teollisessa vallankumouksessa kannattaa keskittyä mm. kierrätykseen, kestävään kehitykseen, paikallisuuteen ja siihen liittyviin ammatteihin. Trashionista on kierrätysmuodin ja kierrätystyylin ammattilainen.

Tulen palaamaan tämän kirjan ajatuksiin vielä myöhemmin, sillä minun on todennäköisesti luettava kirja läpi muutaman kerran. Ajattelin ostaa se myös printtiversiona, jotta voin lainata ja kierrättää sen ystäväpiirini läpi. Sähköistä kirjaa kun en voi lainata 😛 Kirja maksaa Elisa Kirjalla elektronisena 18,50. Se on noin kolmen viinilasillisen hinta baarissa (ei sisällä narikkaa ja bussia tai taxia kotiin). Lisäksi väittäisin, että tämä kirja maksaa itsensä takaisin jo seuraavalla kerralla kun lähdet kauppaan. Viisi tähteä, suosittelen.

KARI OJALA: IRTI TAVARASTA, ISBN 978-952-99593-9-6
270 sivua, ovh 28 €, ilmestynyt syyskuussa 2009.

Kuvat: Tumblr ja Etukeno.